Saman tapahtumapaikan aulaan tullaan kahdesta ovesta. Ensimmäisestä sisään tulevalle työpajasali on oikealla, toisesta tulevalle vasemmalla. Kumpikin kulkee sinisen naulakon kohdalle, mutta vasta naulakon kohdalta valitaan oikea käytävä. Järjestäjällä on valmis kartta ja siitä tehty puhelimeen sopiva kuva. Kun vieras seuraa kuvassa vasemmalle osoittavaa nuolta, hän päätyy silti väärälle ovelle. Kartan kohteet voivat olla oikein, vaikka ohjeen näkökulma olisi väärä.
Tässä oppaassa tarkistetaan yksi tapahtuman tilaus: yhteisestä tilakuvasta tehdään kahdelle sijainnille omat seinäkartat sekä puhelimessa toimiva saapumisohje. Järjestäjän tehtävä ei ole piirtää rakennusta uudelleen. Hän varmistaa, että suunnittelija saa tietää, kenen näkökulmasta kuvaa luetaan, ja että viimeinen versio auttaa valitsemaan reitin myös ilman edellisen päivän perehdytystä. Tapaus ja sen tulokset ovat kuvitteellisia. Ne eivät osoita reitin esteettömyyttä eivätkä korvaa tilan ylläpitäjän turvallisuusratkaisuja.
Nimeä katselijan lähtöpaikka, älä karttatiedoston kulmaa
Pohjapiirros antaa yhteisen tavan puhua tiloista. Siinä käytävän sijainti pysyy samassa kohdassa, avataan kuva sitten puhelimessa tai tietokoneella. Seinäkartan lukija ei kuitenkaan välttämättä tiedä, miten hänen asentonsa liittyy kuvan yläreunaan. Kartalla vasemmalla oleva käytävä voi olla sille seinälle päin seisovan lukijan oikealla. Yleisin epäselvyys ei siis ratkea siirtämällä nuolta kuvan laidasta toiseen. Ensin pitää tietää, kuvaako nuoli näkymää kartalla vai ihmisen seuraavaa liikettä.
Kirjaa kummallekin seinäkartalle yksi yksilöllinen lukupaikka. Esimerkissä A on kadun puoleisen oven tuulikaapin jälkeinen aulan puoli. B on sisäpihan oven vieressä, heti aulan puolella vastakkaiseen suuntaan katsottuna. Sanallinen paikka ei ole kävijälle painettava teksti, vaan suunnittelijalle ja asentajalle yhteinen tunniste. Järjestäjä merkitsee lisäksi, mistä päin ihminen tavallisesti lähestyy ja mihin suuntaan hänen katseensa kääntyy kartan äärellä. Vasta tältä kohdalta määritellään esimerkiksi kartan lukusuunta.
Piirrä sama risteys kerran ja tarkista se molemmista suunnista
Esimerkin aulan pohjassa katuovi on länsipäässä ja pihaovi itäpäässä. Työpajasalin käytävä lähtee samasta aulan risteyksestä etelään. Kun saapuu lännestä kohti itää, eteläinen käytävä jää oikealle. Kun saapuu idästä kohti länttä, sama käytävä jää vasemmalle. Naulakko on tässä tapauksessa risteyksen seinällä, vastapäätä käytäväaukkoa, ja näkyy aulan kummastakin päästä. Ilmansuunnat ovat tarkistusta varten työmuistiossa; kävijän ei tarvitse tietää niitä.
Aulan molemmissa päissä on myös lähempänä ovea toinen aukko. Siksi ensimmäinen oikealla tai vasemmalla näkyvä käytävä ei ole automaattisesti oikea. Jos nämä aukot jätetään kokonaan pois luonnoskuvasta, kartan lukija voi yhdistää piirretyn reitin väärään kohtaan, vaikka tulostetta luettaessa teksti näyttäisi täsmäävän. Lisää kuvaan tarvittaessa vain sen verran ympäristöä, että oikea käännöspiste erottuu toisesta mahdollisesta valinnasta. Tavoite ei ole kuvata kaikkia ovia.
Tilaaja voi tarkistaa asian kolmella paperimerkillä. Merkitse niihin A, B ja Työpajasali, aseta ne tilan yhteyshenkilön vahvistaman pohjan päälle ja piirrä kulkusuunta kummastakin ovesta naulakon kohdalle. Asetu ensin A:n puolelle kasvot kohti risteystä ja sen jälkeen B:n puolelle. Kun sormi kummassakin kokeessa siirtyy samaan salin käytävään, kirjaa vasta silloin seinätekstiin suhteellinen käännössuunta. Jos sali olisi eri aulan haarassa, pöytäkokeen vastaus muuttuisi. Käsin tehty malli auttaa havaitsemaan kirjoitusvirheen; se ei vielä kerro, näkeekö ihminen käytävän tai kartan paikalla.
Erota kaksi erilaista nuolta ennen ensimmäistä luonnosta
Karttaan piirretty reitti yhdistää kohteita. Nuolenkärki voi kertoa, kummasta päästä kartalla kuvattu matka alkaa tai mihin se jatkuu. Kävijälle annettu suuntanuoli taas voi tarkoittaa ”käänny tässä nyt”. Jos käytetään molempia, älä jätä tulkintaa viivan värin tai nuolen tyylin varaan. Kysy luonnoksen tekijältä, mitä kartan katselijan pitäisi tehdä juuri siinä kohdassa, ja kirjoita vastaus luonnokseen nähtäväksi.
Kuvitteellisessa kulttuuritalossa ensimmäinen luonnos käyttää paksua nuolta, joka lähtee A-ovesta ja päättyy työpajasaliin. Se on reitin kuva, ei aulaan tulijan ensimmäinen käännöskäsky. Kun sama grafiikka kopioidaan B-oven seinälle, nuoli alkaa väärästä kohdasta. Lukija, joka ei tunnista oven kirjainta, voi silti tulkita nuolen välittömäksi toimintaohjeeksi. Tiimi jättää yleiskarttaan lopulta nuolen sijasta näkyvän reittiviivan ja merkitsee seinäkohtaisen lähtöpisteen nimellä. Seuraava toiminta kerrotaan lyhyessä tekstissä kartan vieressä.
Rakenna taulukko, joka pakottaa ratkaisemaan näkökulman
Pidä seinäkohtaisen näkymän tiedot erillään yhteisistä kohteiden nimistä. Esimerkissä aikuiskurssin vastaanotto on molemmille ovilta tuleville sama neuvontapöytä, eikä sen nimeä muuteta kanavittain. Lähtöpiste ja seuraavan valinnan kuvaus sen sijaan vaihtuvat. Alla oleva taulukko on tilaajan työväline, ei valmis suunnitelma toiselle rakennukselle.
| Käyttötilanne | Mistä reitti alkaa? | Ensimmäinen vahvistettava maamerkki | Mitä lukijan pitää tehdä? |
|---|---|---|---|
| Katutason oven seinäkartta | Katuovi A | Sininen naulakko, aulan sisäosa | Jatka naulakolle; käänny risteyksessä oikealle |
| Sisäpihan oven seinäkartta | Pihaovi B | Sininen naulakko, aulan sisäosa | Jatka naulakolle; käänny risteyksessä vasemmalle |
| Puhelimen saapumissivu | Lukijan valitsema A tai B | Tunnista ensin käyttämäsi ovi | Avaa kyseisen oven tekstireitti; tarkista maamerkki ennen käännöstä |
| Molempien reittien perilläolokohta | Saapuminen työpajasalin luokse | Oven nimikyltti ”Työpajasali” | Varmista salin nimi; neuvontapöytä on oven vieressä |
Taulukkoa ei täytetä piirtämällä kahta peilikuvaa. Katutason ovella kävijä näkee kassapisteen mutta pihan ovella ei; se ei siksi sovellu molemmille yhteiseksi maamerkiksi. Naulakko näkyy kuvitteellisessa tapauksessa kummaltakin reitiltä, joten se voi auttaa kävijää tarkistamaan, että hän on edelleen oikeassa osassa rakennusta. Reitti päättyy lopulta nimettyyn oveen, ei oletukseen siitä, että lähin avoin ovi olisi oikea.
Valitse maamerkki, jota ei siirretä valmistelun aikana
Aulassa saattaa olla selkeästi erottuva näyttelyteline, juhlaviiri tai tyhjä kahvipöytä. Sellainen voi olla hyvä maamerkki vain, jos se pysyy tarkoitetulla paikallaan, näkyy lähestymissuunnasta ja on tunnistettavissa myös ilman, että lukija arvaa kuvasta sen värin. Tilanteet eroavat. Tapahtuman aikana siirtyvää näyttelytelinettä kannattaa käsitellä työjärjestelynä eikä reitin pysyvänä tunnisteena.
Tiimin ensimmäinen luonnos käyttää naulakon värin sijasta seinälle kiinnitettyä julistetta. Kun järjestäjä katsoo B-oven suunnasta, juliste näkyy vasta kulman jälkeen. Jos ihminen etsii sitä ennen risteystä, hän joutuu joko arvaamaan seuraavan liikkeen tai kulkemaan jo valinnan ohi. Korjaus ei ole lisätä tekstiin sanaa ”iso”. Juliste poistetaan ohjeesta ja korvataan paikallaan pysyvällä naulakolla ja lopussa salin nimellä. Kävijälle annettu tuntomerkki on silloin nähtävissä ennen sitä päätöstä, jossa sitä tarvitaan.
Älä tee yksittäisestä seinäkartasta koko tapahtuman yleisohjetta
Seinäkarttaan sijoitettu ”Olet tässä” tarkoittaa vain sitä paikkaa, jossa kyseinen tuloste todella sijaitsee. Kun kartta valokuvataan tai muutetaan saman tiedoston pohjalta puhelinkuvaksi, merkintä ei muutu käyttäjän sijainniksi. Monen muun virheen ohella tämä voi jäädä huomaamatta, koska sama kuva näyttää graafisesti tutulta kaikissa tiedostoissa.
Kulttuuritalon ensimmäisessä puhelinversiossa A-oven seinäkartasta rajataan pois leveät reunat. Silloin oven B nimi jää kuvan ulkopuolelle mutta ”Olet tässä” näkyy edelleen. B-ovelle saapuva ihminen näkee kuvassa kelvollisen reittiviivan, jota hän ei voi kohdistaa itseensä. Ratkaisu on poistaa puhelimen kuvasta seinäkartalle kuuluva paikallinen osoitin ja nimetä molemmat lähtöpisteet. Jos pieni kuva ei enää auta erottamaan niitä, tekstireitti toimii ensisijaisena ja kartta on vain haluttaessa avattava lisäkuva. Verkkosivu ei myöskään saa kertoa varmana, kummasta ovesta kävijä tuli, ellei hän itse valitse sitä.
Kirjoita puhelimeen oikea valinta ennen kuin pienennät kuvan

Puhelimessa vaihtoehtojen nimet voivat olla sivun pääsisältö. Otsikko ”Mistä ovesta saavut?” erottaa kaksi reittiä, mutta ”Katso kartta” ei kerro, miksi valinnalla on väliä. Esimerkkisivulla ovi tunnistetaan sitä vastaavasta tekstistä, katuovi A tai pihaovi B. Kumpikin tekstireitti kertoo muutaman asiaan kuuluvan vaiheen: saavu aulaan, etsi naulakko, käänny nimettyyn suuntaan ja tarkista salin ovi. Sivun yläreunassa ei tarvitse avata yleiskartan merkkien selityksiä ennen tätä.
Vaihda vierailijan tarkistuksessa tarkoituksella lähtöovea. Pyydä puhelinohjeen käyttäjää valitsemaan B, vaikka hän seisoo sillä hetkellä A-oven kohdalla, ja kysy, mihin tekstiin hänen pitäisi palata huomatessaan virheen. Hyvä korjaus ei edellytä sivun sulkemista tai uuden tapahtumahaun tekemistä. Tämän esimerkin sivulla näkyvä reitin nimi ja linkki takaisin kahden oven valintaan auttavat korjaamaan valinnan. Testi kertoo tästä toiminnosta, ei siitä, että ohje olisi kaikille käyttäjille riittävä.
Avaa vielä suoraan B-reitin jaettu linkki ilman, että olet nähnyt oven valintasivua. Tässä kokeessa reitti toimi myös näin, koska B ja sen tunniste näkyivät itse ohjeessa. Jos linkki avasi pelkän yleiskartan, reittivalinta piti tehdä uudestaan, eikä testissä saanut merkitä tätä oikotietä toimivaksi.
Katso seinäversiota samalta suunnalta kuin kävijä

Pienennetyllä pöytämallilla voi arvioida, ovatko kohteiden nimet oikein ja näkyykö reittiviiva. Siitä ei voi päätellä, mitä lähellä ovia seisova kävijä todellisessa tilassa näkee. Seinälle ajateltu kohta voi näkyä vain suoraan edestä. Ovi, pylväs tai ihmisten odotusalue muuttaa lähestymistä; valo taas voi heijastua alustasta juuri siltä suunnalta, jolta kävijä tulee. Testaa vain sovitussa kohdassa ja tavalla, joka ei muuta tilan omia opasteita tai häiritse kulkua.
Invalidiliiton Esteettömyyskeskuksen opaste-esimerkit havainnollistavat, miten opasteen sijoitus ja muut opastamisen keinot voivat vaikuttaa siihen, saako käyttäjä tiedon lainkaan. Esimerkit auttavat tunnistamaan visuaalisen kartan rajan: selkeämpi kuva ei poista muun opastuksen tarvetta. Tämän oppaan tavallinen kävelykoe ei ole esteettömyyskartoitus. Jos reitistä aiotaan käyttää esteettömyyttä kuvaavaa merkintää, pyydä juuri tämän reitin ajantasaiset tiedot ja käytettävä nimitys tilalta. Älä päättele sopivuutta kuvasta tai siitä, että yhdellä henkilöllä ei ollut vaikeuksia.
Tee katselukoe kahdella eri kysymyksellä
Kokeessa ”näetkö kartan?” ja ”minne lähtisit?” paljastavat eri puutteet. Ota ensin selville, huomaako osallistuja hänelle tarkoitetun kartan luonnolliselta lähestymisreitiltään. Älä osoita sitä etukäteen. Kysy sen jälkeen, mihin hän menisi seuraavaksi. Anna hänen kertoa valintansa tai kulkea sovitun, turvallisesti käytettävän osuuden verran. Jos opaste ei näy, korjaa ensin näkyvyyden ongelma. Jos se näkyy mutta sen perusteella valitaan väärin, selvitä mikä sanassa, kuvassa tai asennossa ohjasi väärään tulkintaan.
A-oven ensimmäinen testaaja kertoo lukevansa kartasta ”oikea”, mutta hän kääntyy heti oven jälkeen, sillä naulakkoa ei ollut tekstissä mainittu välivaiheena. B-oven testaaja taas huomaa kartan ja tulkitsee kuvan oikein, mutta katsoo ohjetta niin läheltä, ettei näe lähintä käytäväaukkoa samassa näkymässä. Ensimmäinen havainto vaatii tarkenteen ”naulakon kohdalta”. Toisessa sovitaan tilan kanssa katselukohta, josta sekä kartta että seuraavan liikkeen kannalta tärkeä aukko ovat havaittavissa. Kyse ei ole samasta viasta, joten niitä ei kirjata yhdeksi ”opaste epäselvä” -merkinnäksi.
Erota sisältökorjaus materiaalikokeesta
Koekartassa B:n paikannusmerkki katosi ikkunan heijastukseen. Tekijä halusi siirtää merkkiä, mutta silloin ”Olet tässä” olisi osoittanut väärään paikkaan. Tilaaja piti merkinnän ennallaan ja pyysi erillisen kokeen, jossa vain suojapinta vaihtui.
Granon aineisto-ohjeissa taittotyön lähtötiedoissa erotetaan julkaisutapa ja lopputuotteen koko. Se on hyödyllinen jaottelu, kun sama sisältö päätyy kahteen eri välineeseen: ilmoita seinätuotteen mitat millimetreinä ja sovi verkkojulkaisun kuvasta sen oma tavoitekoko. Pyydä varsinaisen materiaalin ja asennuksen soveltuvuudesta tieto toimittajalta ja tilalta. Tähän tapaukseen valitut koot tai materiaalit eivät ole yleisasiakkaalle annettavia teknisiä vaatimuksia.
Anna korjauksille oma todistus sen sijaan, että katsot niistä yhtä kuvaa
Kolmen eri tuotteen kohdalla yksi kuvakaappaus ei todista kaikkien korjausten onnistumista. Kuvitteellisessa tapauksessa suunnittelija toimittaa A:n ja B:n seinävedokset kahtena erikseen nimettynä näkymänä sekä puhelinsivun esikatselulinkin. Tilaaja ei tyydy tarkistamaan, että uusi tekstirivi näkyy yhdessä PDF:ssä. Hän vahvistaa myös, että A:n muutos ei tullut vahingossa B:n oikean ohjeen päälle ja että sivun molemmat valinnat aukeavat keskenään erilaisina tekstireitteinä.
| Havainto ensimmäisessä kokeessa | Korjaus | Mitä uudessa kokeessa tarkistetaan? |
|---|---|---|
| A-oven kävijä kääntyi liian aikaisin | Lisää naulakko ajoittamaan käännös | Uusi lukija tunnistaa naulakon ennen oikealle kääntymistä |
| B-oven kartan suunta oli oikein mutta seuraavaa aukkoa ei näkynyt katselukohdasta | Sovi tilan kanssa uusi katselukohta | Uusi lukija yhdistää kartan ja käytäväaukon omasta suunnastaan |
| Puhelinkuvassa näkyi seinäversion väärä sijaintipiste | Poista ”Olet tässä” ja lisää oven valinta | Avaamalla B:n saa B-reitin, ja väärästä valinnasta pääsee takaisin |
| Ikkuna heijastui kartan pinnasta | Vaihda koepinta, pidä sijainti samana | Kartan oleelliset tiedot erottuvat lähestymissuunnasta käytetyllä alustalla |
Pidä aamun ja illan havainnot erillään: aamulla nähty ei todista, että samasta paikasta näkee ilta-auringossa.
Sulje B:n heijastusvika muuttamatta kartan lähtöpaikkaa
Kulttuuritalon iltakokeessa B:n karttaa verrattiin samassa telineessä kahdella koepinnalla. Molemmissa oli sama tuloste ja sama kiinnityspaikka. Suojalasin takaa lukija näki salin nimen, mutta ei B-merkintää, jonka perusteella reitti oli tarkoitus aloittaa. Tilan sallimalla vaihtoehtoisella koepinnalla sama lukija löysi sekä B-merkinnän että salin nimen paikaltaan siirtymättä. Sen jälkeen toinen lukija teki kokeen ilman tietoa siitä, mitä ensimmäisellä kerralla oli tapahtunut, ja valitsi B:stä vasemmalle johtavan käytävän.
Ratkaisuksi valittiin B:lle kokeessa käytetty suojapinta, ei uusi sijainti eikä siirretty lähtöpiste. A:n pintaa ei vaihdettu tämän B-havainnon perusteella. Jos vain kartta olisi siirretty, pitäisi tarkistaa myös ”Olet tässä” uudessa fyysisessä kohdassa ja toistaa reittivalinta. Näin tilaus muuttui vain siitä kohdasta, jonka uusintakoe osoitti ongelmaksi. Havainnot eivät kerro, miten sama pinta näkyisi toisessa rakennuksessa tai eri vuodenaikana.
Kokeile myös valintaa vieraan omalla sanastolla
Kysy lopuksi osallistujalta, miten hän kuvailisi ensimmäistä ovea toiselle kävijälle. Järjestäjän sanastossa A on katuovi, mutta osallistuja voi tuntea sen paremmin kirjaston puoleisena ovena. Tämän havainnon perusteella ei heti vaihdeta nimeä kaikkiin tiedostoihin. Varmista ensin, onko tunniste totta ja käytössä myös tilan omassa saapumistiedossa. Jos se on, sen voi lisätä A-valinnan lyhyeksi tarkenteeksi. Jos saman kirjaston puolella onkin kaksi ovea, tarkenne aiheuttaisi uuden epäselvyyden.
Kokeessa toinen osallistuja muisti oven sijainnin mutta ei kirjainta. Hän valitsi ensin väärän puhelinreitin ja havaitsi virheen, koska tekstin ensimmäinen vaihe nimesi lähtöoven uudelleen. Tästä syystä A ja B jätettiin seinä- ja verkkomateriaaleissa yhteneviksi, mutta kirjainta ei käytetty yksin ainoana tunnisteena. Jos vastaavuus jää vieraan kuvauksen perusteella edelleen epävarmaksi, älä kirjaa ongelmaksi, ettei hän lukenut tarpeeksi tarkasti. Tarkista, puuttuiko todellisesta ympäristöstä sellainen vihje, jota teksti edellytti. Silloin parannuksen kohde voi olla lähtöoven tunnistaminen eikä salin käännösohje.
Tässä tapauksessa kaikista kopioista ei tehty yhtä versiota
Lopuksi A ja B säilytettiin erillisinä seinäkarttoina. A:ssa lukupaikka merkittiin katuoven mukaan ja B:ssä pihan oven mukaan. Kummankin pohjassa säilyivät sali ja sen nimi, mutta käännöstekstit erosivat, ja todellinen asennuskohta tarkistettiin vielä erikseen. Uusintakokeessa A-ovelta aloittava kävijä ei enää kääntynyt ennen naulakon kohtaa, ja B-ovelta aloittava tunnisti vasemmalle johtavan käytävän sovitulta lukupaikalta. Esimerkin puhelinohjeessa B-reitti avattiin B-otsikon alta ja ovea korjattaessa palattiin näkyvästä linkistä takaisin valintaan.
Ratkaisu vaati kolmen toimitettavan version ylläpitoa, mutta ei kolmea eri totuutta. Kohteiden nimet ja rakennuksen ajantasainen reittitieto olivat yhteiset; näkökulma ja toimintaohje mukautuivat käyttöpaikkaan. Järjestäjä hylkäsi houkuttelevan vaihtoehdon painaa sama kartta molemmille seinille, koska silloin tunnistettu ensimmäisen valinnan riski olisi jäänyt kävijän ratkaistavaksi. Yhdessä samasta näkökulmasta luettavassa yhteisessä kartassa ei sinänsä ole vikaa, jos sen käyttötapa ja orientaatio todella ovat samat. Tässä ne eivät olleet.
Tarkasta lyhyt reittimuutos eri tavalla kuin koko kartan uusiminen
Jos näyttelykaluste siirtyy mutta valittu sininen naulakko, salin nimi ja hyväksytty reitti säilyvät ennallaan, tiimi voi todeta, ettei ohjetta tarvitse uusia. Jos taas B-ovi jää pois käytöstä tapahtumapäivänä, kyse ei ole pelkästä nimen korjauksesta. Puhelinsivun tuloreitti ja paikan päällä kohdattava tieto eivät enää saa ohjata ihmistä kyseisen oven kautta. Tilan vastuuhenkilö vahvistaa ensin, miten muuttunut saapuminen järjestyy. Vasta sitten järjestäjä voi tehdä tarvittavat muutokset tapahtuman omaan ohjeeseen ja tarkistaa, missä vanha tieto on vielä näkyvillä.
Kun vanha ja uusi ohje ovat näkyvissä yhtä aikaa, yksittäinen uusi nelikulmio seinällä ei itsessään ratkaise ristiriitaa. Kirjaa muuttuneelle tiedolle ne esityspaikat, joissa sitä on oikeasti käytetty: esimerkiksi A:n ja B:n kartat, saapumissivun oven valinta ja tilaajan oma jaettu etukäteisohje. Sovita niiden muutokset yhteen tilan kanssa; älä poista talon omaa opastusta. Jos käytännön ongelma onkin nimenomaan se, mikä uusi tiedosto hyväksyttiin tuotantoon, Osastoan painoaineiston hyväksyntäopas käsittelee vedoksen tarkistusvastuita ja muuttuneen tiedon hyväksymistä erikseen.
Tee tilaustiedoista riittävät seuraavalle tekijälle
Tapahtumatuottajan lyhyessä toimeksiannossa pitäisi näkyä, mikä siitä on suunnittelupäätös ja mikä jo sovittua lähtötietoa. Luonnokseen voi kirjoittaa: ”Tee A- ja B-sisäänkäynnille erilliset seinäversiot. Molempien yhteinen kohde on Työpajasali. A:sta tullessa käännös oikealle naulakon kohdalta, B:stä vasemmalle. Vedoksessa pitää näkyä, mikä tuloste on tarkoitettu mille seinälle. Puhelimeen erilliset A- ja B-tekstit; seinäkartan sijaintimerkintää ei kopioida.” Lauseet ovat testattavia. Ne eivät jätä valmistajaa arvaamaan, mikä on tärkeämpää kuin vanhan pohjan yhdenmukainen ulkonäkö.
Jätä yhdestä kokeesta jälki, jonka toinen ihminen osaa toistaa
Kirjaa epäonnistuneesta kokeesta lähtöovi, katsottu versio, havaittu teko ja kohta, josta oikea tieto olisi pitänyt saada. ”B, puhelinsivun ensimmäinen versio, valitsi A-reitin, oven valintaa ei näkynyt” on tarkempi kuin ”puhelimen kartta epäselvä”. Kun sama virhe yritetään tuottaa uudelleen, seuraava testaaja aloittaa B-ovelta; A-ovelta tehty onnistunut koe ei sulje tätä havaintoa. Lähtötiedon mukana säilyy myös verrattujen kahden version ero: ensimmäinen tarjosi yhden kuvan, uusi kaksi nimettyä reittiä.
Tunnista, milloin tarvitset muun ratkaisun kuin kartan
Jos kävijä joutuu aina kysymään neuvoa samassa kohdassa, ota selvää, onko ongelma kartan tekstissä vai tilan todellisessa järjestelyssä. Esimerkiksi pelkästään henkilökunnan käytössä olevan oven nimeäminen uudelleen ei tee siitä vierailijan sisäänkäyntiä. Jos A ja B johtavat saman nimiseen aulaan mutta B on vain henkilökunnalle, jätä B pois kävijän valikosta ja tarkista A:n tunniste uudelleen.
Taukopaikat