Kaksi pelaajaa voi päätyä minigolfissa samaan loppusummaan, vaikka heidän pelinsä näyttäisi aivan erilaiselta. Toisen pallo jää nousun alle eikä pääse lähelle reikää. Toisen pallo kulkee reiän vierestä ja vierii vielä pitkälle. Jos molemmat sanovat pelin jälkeen vain ”tämä rata oli vaikea”, tuloskortin numero ei auta valitsemaan, mitä seuraavalla kerralla kannattaa tarkkailla. Ratkaiseva havainto on usein se, missä kohdassa pallon kulku poikkesi siitä, mitä pelaaja odotti.
Kuvitteellisessa tapauksessa Aila ja Veeti pelaavat tavallisen vapaa-ajan kierroksen. He saavat yhteensä yhtä monta pistettä. Kahdella eri radalla syntyy sama pari tuloksia päinvastaisessa järjestyksessä: toiselle kuusi ja seitsemän, toiselle seitsemän ja kuusi. Heidän ei kuitenkaan tarvitse muuttaa ensimmäistä peliä mittauskokeeksi. Jos radalta muistuu mieleen vain tulos, sen voi sanoa niin. Esimerkin havainnot koskevat vain väyliä, joilla kumpikin todella näki pallon kulun. Muiden väylien pisteitä ei tarvitse selittää jälkikäteen saati sovittaa tätä varten yhteiseen kertomukseen. Yksi lyhyt merkintä kummastakin ongelmakohdasta riittää tekemään samasta loppusummasta hyödyllisen.
He pelaavat koko kierroksen normaalisti. Myöhemmin he pelaavat uuden kokonaisen kierroksen, jolla kumpikin tarkkailee vain yhtä valitsemaansa kohtaa. Tulokset eivät toistu aivan samalla tavalla. Silti molemmille selviää, auttoiko valittu havainto kuvaamaan pulmaa paremmin. Tapaus ja siinä käytetty kenttä ovat kuvitteellisia.
Kuvat ovat havainnollistavaa kuvitusta. Ne eivät esitä esimerkin kenttää tai pelattua kierrosta.
Lyöntimäärä ja tulosruudun numero eivät aina tarkoita samaa
Ennen ensimmäistä rataa Aila katsoo kentän ohjeesta, monenko yrityksen jälkeen vuoro päättyy. Tässä kuvitteellisessa paikassa pallo voi mennä reikään enintään kuudennella lyönnillä. Jos se ei mene, ruutuun merkitään seitsemän ja vuoro vaihtuu. Niinpä kuusi voi tarkoittaa kuutta lyöntiä ja onnistunutta viimeistä yritystä, kun taas seitsemän voi tarkoittaa kuutta lyöntiä eikä yhtään reikään päätynyttä palloa. Seitsemättä lyöntiä ei ole silloin tehty.
Tällä on väliä muussakin kuin yhteenlaskussa. Jos kaksi ruutua näyttää samaa seiskaa, niistä ei voi päätellä, kuinka kauas kumpikin pallo jäi reiästä. Toinen on saattanut käydä kupin reunalla ja toinen jäädä esteen taakse jokaisella yrityksellä. Tulosruudun luku kertoo, miten peli kirjataan. Se ei kerro, mitä pallo teki.
Ero näkyy myös Suomen Ratagolfliiton 1.1.2024 voimaan tulleen kilpailusääntöpainoksen kohdassa 3.9.1. Sen mukaan kuudella lyönnillä reikään saamatta jäävästä pallosta tulee lisäpiste, jolloin tulos on seitsemän. Kyse on nimetyn kilpailusääntöpainoksen esimerkistä, ei nykyisestä yleisohjeesta kaikille vapaa-ajan kentille. Omassa huvipelissä noudatetaan kyseisen paikan ohjetta. Tuloskortin vierelle kirjoitettu huomio on oma muistiinpano eikä osa kilpailupöytäkirjaa.
Jos kentällä on toisenlainen lyöntiraja, voit silti käyttää samaa erottelua. Merkitse ensin tulos ohjeen mukaan. Pidä tarvittaessa erillään se, mitä oikeasti tapahtui: reikä tuli viimeisellä sallitulla lyönnillä, pallo jäi radalle tai koko väylä jäi pelaamatta. Älä oleta, että näille kuuluu kaikkialla sama numero. Jos vertaat kahta eri kenttää, selvitä ensin, onko luvut edes tuotettu samalla tavalla.

Kumpi näkyvä kohta ratkaisee tällä radalla?
Ensimmäinen tarkasteltava rata on numero neljä. Siinä pallo lähtee tasaiselta alustalta, nousee lyhyttä luiskaa pitkin ja pääsee kupin puolelle vasta noustuaan harjan yli. Lähtöpaikalta katsottuna este näyttää leveältä. Aila valitsee havaintokohdaksi sen, näkyykö pallon käyvän harjan takana vai palaako se takaisin lähtöpuolelle. Kohdan tunnistaa paljaalla silmällä kentän ulkopuolelta. Rataan ei tarvitse merkitä mitään.
Rata seitsemän näyttää alussa helpommalta, koska ennen reikää ei ole vastaavaa nousua. Loppuosassa kuppi on kuitenkin kaltevalla alustalla. Jos pallo ohittaa kupin ja vierii pitkälle, seuraava putti voi olla aivan eri paikasta kuin pelaaja ajatteli. Veeti valitsee tältä radalta havaittavaksi sen, kummalle puolelle kuppia pallo jää: tulopuolelle, kupin viereen vai rinteen puolelle kauemmas. Tässä häntä ei auta kuvaus siitä, ylittikö pallo jonkin esteen.
Jos et heti hahmota, mitä kannattaa seurata, katso rataa ensin leveästi. Onko tärkein muutos selvä kynnys, kapea aukko, suunnan vaihtava laita vai lopun kaltevuus? Valitse sitten siitä kohta, jonka voi nähdä omalta tai kentän osoittamalta odotuspaikalta. Älä mene toisen pelilinjalle saadaksesi paremman kuvakulman. Jos yksityiskohta ei näy, jätä siitä havainto tekemättä ja kuvaa vain näkyvä lopputulos.
Pallon pysähtymispaikka ja reitti ovat eri havaintoja. Pallo voi lopulta palautua aloituspuolelle sekä pysähtyessään nousuun että osuessaan ylempänä laitaan. Jos huomaat vain, mistä pallo löytyi, et vielä tiedä, kumpi tapahtui. Voi riittää, että seuraat ensimmäistä suunnanmuutosta: alkoiko pallo heti vieriä takaisin vai näkyikö ensin sivuosuma? Ratkaisevaa ei ole tarkkuuden määrä vaan se, ettei sama sana peitä kahta eri tapahtumaa.
Ensimmäisen kierroksen kaksi vastakkaista merkintää
Ailan kolme ensimmäistä lyöntiä neljännellä radalla eivät vie palloa harjan yli. Ensimmäisellä pallo pysähtyy nousussa ja vierii takaisin. Toisella se ehtii ylemmäs, muttei poistu näkyvistä harjan taakse. Kolmannella se osuu reunaan jo ennen nousua. Neljännellä lyönnillä pallo käy kupin puolella. Kuudes menee reikään. Tuloskorttiin tulee kuusi. Sen viereen Aila kirjoittaa yksityisen huomion: ”Ensimmäinen selvä ylitys neljännellä.”
Veetin pallo pääsee samalla radalla harjan yli heti. Hän ei kuitenkaan saa sitä reikään kuudella yrityksellä. Ruutuun tulee seitsemän. Aila ja Veeti olivat samalla radalla molemmat kaukana omasta toivetuloksestaan, mutta aivan eri syystä. Jos he sanoisivat vain, että neljäs rata kannattaa aloittaa ensi kerralla reippaammin, ohje ei perustuisi Veetin havaintoon lainkaan. Hän pääsi jo ensimmäisellä lyönnillä siihen kohtaan, johon Aila yritti kolmesti.
Seitsemännellä radalla Aila näkee pallon käyvän viidesti kupin lähellä, mutta viimeinenkään ei jää reikään. Hän näkee yhden pallon vierivän selvästi kupin jälkeiselle alamäen puolelle. Veeti puolestaan pääsee ensimmäisellä lyönnillään juuri kupin linjan ohi ja jää selvästi liian kauas seuraavaa yritystä ajatellen. Myöhemmin hän jättää pallon kupin tulopuolelle lähemmäs ja saa sen lopulta reikään kuudennella. Nyt Aila merkitsee seitsemän ja Veeti kuuden.
Kummankin summa näiltä kahdelta radalta on kolmetoista. Loppukierroksen muilta radoilta heille kertyy yhtä suuri yhteissumma, vaikka yksittäiset ruudut eivät mene kaikki tasan. Kumpikaan ei tarvitse ratkaisuväylää. Tasatulos kelpaa lopputulokseksi, ja molemmat voivat valita eri asian, jota tarkkailevat seuraavan pelin aikana.

Pidä havainto ja selitys erillään
”Pallo jäi nousun alle” on havainto. ”Löin liian hiljaa” on tulkinta, joka sopii joihinkin tapauksiin, muttei kaikkiin. Jos pallo osui laitaan ennen nousua, pelkkä lyönnin voiman muuttaminen ei kerro, mitä olit alun perin yrittämässä. Toisaalta suoraan nousuun edennyt pallo, joka peruuttaa takaisin ilman osumaa, herättää järkevän kysymyksen siitä, millä tavalla se saisi edettyä kynnyksen yli. Näitä kahta havaintoa ei tarvitse yhdistää yhdeksi yleisneuvoksi.
Myös ”pallo meni pitkäksi” voi tarkoittaa eri asioita. Se saattoi kulkea läheltä kupin reunaa niin, että nopeus jatkoi liikettä selvästi reiän ohi. Tai pallo saattoi mennä jo lähtösuunnaltaan paljon sivuun eikä käydä missään vaiheessa kupin lähellä. Ensimmäisessä tapauksessa ainakin suunta toi sen nähtävästi lähelle kohdetta. Toisessa ei tiedetä, mitä olisi käynyt, jos pallo olisi kulkenut kupin vierestä.
Aila ei mittaa nopeutta eikä väitä tietävänsä, millä voimalla Veeti löi. Hän näkee vain, että ensimmäinen yritys meni kupin ohi ja pallo jatkoi alamäkeen. Paras merkintä tälle on ”ohitti kupin ja vieri alas”, ei ”liian kova” ilman muuta tietoa. Näin havainnon voi muistaa seuraavalla käynnillä, vaikka oma selitys tapahtuneelle myöhemmin muuttuisi.
Jos kaksi ihmistä näkee tilanteen eri tavoin, älä rakenna päätöstä väittelyn varaan. Yksi voi sanoa, että pallo osui laitaan. Toinen saattoi nähdä vain sen, ettei pallo ylittänyt harjaa. Nuo voivat olla yhtä aikaa tosia. Kirjatkaa se asia, josta olette varmoja, ja jättäkää syy auki. Vapaassa pelissä ei kannata siirtää toisen palloa tai uusia jo pelattua lyöntiä vain sen vuoksi, että yhteisestä selityksestä tuli epävarma.
Kirjaa sen verran, että muistat eron
Tuloksen viereen ei tarvita kokonaista pelipäiväkirjaa. Ailan kaksi muistiinpanoa ovat ”4: ylitti neljännellä” ja ”7: ainakin yksi ohi laskevaan osaan”. Veetin ne ovat ”4: heti yli, ei reikää” ja ”7: ensin alas, myöhemmin jäi eteen”. Jokainen merkintä sisältää paikan ja tapahtuman. Kummassakaan ei lue vain ”huono”, koska sellaisesta sanasta ei jälkikäteen tunnista, mitä juuri kyseisellä kerralla tapahtui.
Yksi hyödyllinen käytäntö on kirjata erityishuomio heti, kun kaikki ovat päättäneet radan ja olette sopivassa paikassa sivussa. Jos ruudun täyttäminen saa muut odottamaan, sano huomio lyhyesti kaverille ja kirjoita se vasta tauolla. Tuloskortin täyttämisessä ja pallon kulun katselemisessa voi myös olla eri henkilöt. Jos ette muista tulosta varmasti, sopikaa siitä ennen kuin siirrytte eteenpäin; pallon reittiä kuvaava huomio ei korvaa puuttuvaa tietoa lyöntien määrästä. Näin kummankaan ei tarvitse etsiä yhtä aikaa seuraavaa tyhjää ruutua ja tarkkailla liikkuvaa palloa.
Jos pelaat lasten, tuttavien tai vasta-alkajien kanssa, et tarvitse yhteistä tavoitetta muistiinpanoista. Voi riittää, että yksi halukas seuraa yhtä omaa rataa. Toisen voi antaa pelata ilman numeroita, jos kentän käytäntö sen sallii. Jos yhdessä laskettu tulos oli kuitenkin jo sovittu, pidä se erillään omasta harjoitushuomiostasi. Yksi henkilö ei saa muuttaa yhteistä pelitapaa kesken kierroksen toisen suorituksen perusteella.
Voit myös kuvata havainnon loppupisteiden jälkeen puhelimeen äänittämättä ketään muuta. ”Muista se rata, jossa kuppi oli rinteen alussa eikä lopussa” auttaa ehkä enemmän kuin ratojen numerot silloin, kun palaat paikalle vasta myöhemmin. Jos yksi rata sai uuden numeron tai sen rakennetta on muutettu, vanhaa havaintoa ei pidä kohdistaa automaattisesti uuteen numeroltaan samaan paikkaan. Tarkista näkyvä piirre uudestaan.
Uusi kierros on uusi yritys, ei vanhan tuloksen korjaus
Kun Aila ja Veeti palaavat, he pelaavat taas koko kentän sen tavallisessa järjestyksessä. He eivät kierrä väylien läpi kesken muiden pelin palatakseen aiemmin nähtyyn kohtaan. He eivät myöskään lisää ensimmäisen kierroksen ruutuihin uusia numeroita. Vanha tulos kertoo vanhasta pelistä, uusi tulos uudesta. Vertailua varten riittää se, että yksi sama kohta on nähtävissä kummallakin käynnillä.
Aila valitsee neljännellä radalla yksinkertaisen kysymyksen: pääsikö ensimmäinen pallo harjan toiselle puolelle? Hän käyttää samaa vuokrapallotyyppiä kuin edellisellä kerralla, mutta ei oleta, että jokainen yksityiskohta olisi sama. Hänen ensimmäinen pallonsa osuu nousuun ja palaa. Toinen menee harjan yli. Pallo päätyy reikään neljännellä. Hän voi siis kirjata ”yli toisella, reikä neljännellä”. Se kuvaa paremmin peliä kuin pelkkä iloinen huomautus kahden pisteen parannuksesta.
Aila ei väitä oppineensa yhtä yleispätevää lyöntiä. Uudella kierroksella lähtöasento, alusta ja lyönnin osuma eivät olleet mitattuja. Hän huomaa, että tällä kertaa este jäi taakse aiemmin, mikä riittää vastaamaan hänen omaan kysymykseensä. Jos hän olisi mennyt heti harjan yli mutta tulos olisi silti huonontunut, ensimmäinen havainto olisi edelleen hyödyllinen. Silloin lisää lyöntejä olisi tullut toisessa radan osassa.
Veeti pitää seitsemännellä radalla silmällä, mihin ensimmäinen pallo asettuu kupin nähden. Se jää tulopuolelle eikä vieri edellisen kerran tavoin pitkäksi. Hän pääsee reikään kolmannella. Havainnossa on kaksi erillistä onnistumista: ensimmäinen lyönti jätti seuraavan pelattavaan kohtaan ja myöhemmät lyönnit veivät pallon reikään. Veeti voi pitää ensimmäistä toimivana tällä kertaa tarvitsematta uskoa, että se ratkaisisi jokaisen seuraavan yrityksen.
Lopuksi tuloksia ei tarvitse muuttaa välinevertailuksi. Jos eri aikaan käytettiin eri palloa, alue kupin ympärillä oli kostea tai kentän pinta oli muuttunut, sano se ääneen, jos todella vertailet samoja väyliä. Havaittua tulosta voi silti käyttää kuvaamaan kumpaakin kierrosta. Siitä ei vain voi irrottaa varmaa väitettä, että pelkkä käyttämäsi pieni muutos aiheutti eron.
Kun ryhmällä on eri käsitys hauskasta kierroksesta
Joillekin hauskin tulos on tasainen peli ilman pitkiä pysähdyksiä. Toiset toivovat, että kierroksella on yksi kunnolla mutkikas väylä, josta voi jutella jälkikäteen. Kun mietitte, palaisitteko samalle kentälle, älkää painako kaikkia kokemuksia yhteen kokonaispistemäärään. Voitte verrata, mitä eri ratojen vaikeus tarkoitti: oliko este nähtävissä, saiko pallon kulusta palautetta ja oliko seuraavaa yritystä helppo hahmottaa?
Aila pitää neljännestä radasta, koska hän pystyy näkemään, mille puolelle harjannetta pallo jää. Veeti pitää seitsemännestä siksi, että samankin ohituksen jälkeen seuraava lyöntipaikka voi muuttua selvästi. He ovat yhtä mieltä siitä, että haluavat palata. He eivät kuitenkaan tarvitse samaa lempirataa tai yhtä yhteistä selitystä sille, mikä kentällä teki pelaamisesta kiinnostavaa.
Jos olet valitsemassa seuraavaa kenttää seurueelle, erota näkyvyys helppoudesta. Leveä ja selkeästi näkyvä este voi vaatia monta yritystä, mutta jokainen näkee, mitä pallo teki. Matalalta tai kaukaa huonosti näkyvä este voi tuottaa enemmän arvaamista, vaikka se ei pisteissä olisi vaikea. Jos porukassa osa haluaa seurata kaverin peliä ja osallistua keskusteluun, kentän tavalliselta odotuspaikalta näkyvä pallon reitti voi olla heille mielekkäämpi kuin pelkkä tulosarvosana.
Jos huomaatte kaipaavanne väljempiä ratoja, älkää perustelko valintaa sillä, että ensimmäinen kenttä oli todistetusti liian vaikea. Sen sijaan voitte sanoa, ettei seurue pitänyt toistuvista samanlaisista aloitusesteistä tai siitä, ettei reikä näkynyt odotuspaikalta. Se on käyttökelpoinen toive seuraavaa kertaa varten. Joku toinen seurue voisi valita juuri saman kentän, koska se pitää erilaista haastetta retken pääasiana.
Jos lyhyt kokeilukierros on ainoa yhteinen tavoite, selvittäkää kentän sallimat pelitavat. Omista harjoitteista ei pidä tehdä oikoreittiä muiden pelaajien ohi. Voitte jättää huomion vain ensimmäiseen tavallisella kierroksella pelattuun sopivaan rataan. Pidempi vertailu ei ole tarpeen, jos ensimmäinen havainto auttaa jo arvioimaan, millaisesta pelistä nautitte.
Älä vertaa pelaamatonta rataa lyöntikattoon päättyneeseen rataan
Kuvitellaan vaihtoehtoinen kierros, jolla seitsemäs rata on väliaikaisesti suljettu. Jos kentän ohje sallii siirtyä seuraavalle radalle, Aila pääsee jatkamaan, mutta seitsemänneltä ei synny hänelle havaintoa pallon kulusta. Yksityiseen muistioon voi kirjoittaa ”ei pelattu”. Se ei ole sama asia kuin ”kuusi yritystä, ei reikää”, vaikka jonkin yhteisen pelitavan käyttämä yhteenveto käsittelisi merkintöjä samankaltaisesti. Muistiinpanon tehtävä on kertoa, millainen havainto puuttuu.
Jos yhdessä lasketaan päivän pistemäärä ja jokin väylä puuttuu, kertokaa summan mukana, montako rataa siihen kuuluu. Kymmenen pelatun radan summaa ei pidä arvioida paremmaksi kuin kahdentoista pelatun pelkkien lukujen perusteella. Jos molemmat pelasivat saman joukon, he voivat verrata sitä joukkoa. Jos toinen jätti väliin eri väylän, yhtä suuri määrä pelattuja ratoja ei vielä tee summista keskenään samanlaisia. Tätä ei tarvitse ratkaista kehittämällä omaa korvaavaa lyöntilukua.
Saman eron voi tehdä yksittäiselle havainnolle. Jos et nähnyt, kummalle puolelle pallo päätyi, kirjoita ”ei nähty”, älä ”jäi ennen estettä”. Se saattaa kuulostaa pieneltä erolta, mutta jo toisella kierroksella väärä oletus voi ohjata huomiota väärään paikkaan. Saamatta jäänyt tieto ei kerro lyönnin onnistumisesta mitään. Täsmällinen puuttuvan tiedon merkintä on usein hyödyllisempi kuin muistikuva, joka muovautuu lopputuloksen mukaiseksi.
Jos vertailet kahta eri kenttää, vertaile tehtäviä
Ajatellaan, että toinen kenttä tarjoaa useita saman oloisia suoria ratoja, joissa kuppi on tasaisella pinnalla. Ensimmäisellä kentällä Veeti piti siitä, että kupin ohittaminen muutti seuraavan lyöntipaikan selvästi. Suorempi kenttä voi olla hänelle hyvä paikka nähdä, jäikö pallo ennen kuppia vai sen jälkeen ilman isoa korkeuseroa. Siellä hän ei kuitenkaan voi testata, käyttäytyisikö pallo samalla tavoin rinteen kohdalla. Väylät antavat vastauksen eri kysymyksiin.
Aila puolestaan voi toisella kentällä löytää esteen, jonka eteen jääminen johtuu joskus juuri ennen aukkoa olevasta mutkasta. Vaikka kuppi siinäkin olisi esteen takana, neljännen väylän ylityshavainto ei sellaisenaan selitä mutkarataa. Hän voi seurata yhtä helposti nähtävää kohtaa, mutta valita sen uuden esteen mukaan: vierikö pallo aukkoa kohti vai ottiko se ensin sivuosuman? Sama havainnointitapa ei edellytä, että aina tarkkaillaan samaa fyysistä piirrettä.
Kenttiä arvioitaessa voi antaa kummallekin perheelle tai kaverille kaksi eri valintaa: mikä rata oli kiinnostavin pelata ja minkä pallon kulkua oli kiinnostavin seurata? Vastaukset eivät välttämättä ole samoja. Suosikkirata voi perustua siihen, että siinä onnistui kerran epätavallisella tavalla. Paras seurattava rata taas voi olla sellainen, jossa kaikkien yritykset näkee yhdestä turvallisesta odotuspaikasta. Eron tunnistaminen auttaa päättämään, mitä seuraavalta retkeltä oikeasti halutaan.
Sovi jo aluksi, ettei havainto ole peliohje toiselle
Aila ei ryhdy kertomaan Veetille, että tämän kannattaisi pelata jokainen aloitus varovaisemmin. Hän kysyy sen sijaan, haluaako Veeti tietää, mitä pallolle tapahtui kupin jälkeen. Jos Veeti ei halua kommenttia kesken oman vuoronsa, Aila odottaa radan loppuun tai jättää sen kokonaan sanomatta. Toisen auttaa usein paremmin silloin, kun hän itse pyytää havaintoa eikä joudu kesken lyönnin arvaamaan, noudattaako omaa suunnitelmaansa vai vierestä tulevaa neuvoa.
Jos joku pyytää katsomaan omaa lyöntiään, sopikaa saman tien, mitä silmäparia tarvitaan. ”Kerro vain, ylittikö pallo harjan” on eri pyyntö kuin ”kerro, mitä teen väärin”. Ensimmäiseen voi vastata sanomalla esimerkiksi, että harja peitti pallon hetkeksi ja se näkyi sen jälkeen kupin puolella. Jos vastaajalla ei ollut näkymää koko reitille, hän voi sanoa sen. Silloin pelaaja saa todellisen havainnon ilman, että kenenkään tarvitsee arvailla toisen käden liikettä.
Pienen havaintopyynnön saa myös unohtaa kesken kierroksen. Jos seurue nauttii pelistä tavalliseen tapaan eikä seuraava rata houkuttele vertailuun, pitäkää hauska osuus ja jättäkää kirjaaminen pois. Tuloslaskennan tai lisähavainnon ei tarvitse vallata koko retkeä.
Kolme kysymystä ennen kuin katsot vain summaa
Kun seuraavan kerran jäät miettimään korkeaa lukua, kysy ensin, mikä numero korttiin kuului paikan ohjeen mukaan. Kysy sitten, missä pallon reitti muuttui: ennen estettä, kupin lähellä vai vasta sen jälkeen? Lopuksi päätä, mitä samaa kohtaa voisit havainnoida seuraavalla tavallisella kierroksella. Näiden kysymysten järjestyksellä on väliä: yhteinen tulos pidetään oikein, sen jälkeen kuvaat tapahtuman ja vasta lopuksi valitset, mitä sillä tiedolla teet.
Yksi kuvaava havainto voi myös riittää ilman uutta kierrosta. Aila pystyi ensimmäisen pelin jälkeen sanomaan, että nousun ylittäminen vei häneltä neljä yritystä. Veeti tiesi, ettei nousu ollut hänelle saman radan pulma. He saivat saman summan, mutta pystyivät kumpikin nimeämään, mitä pallon kulussa oikeasti näkivät. Se on hyödyllinen lopputulos myös silloin, kun seuraava minigolfretki jää vielä suunnittelematta.
Taukopaikat