Avoimessa kirkossa voi nähdä urut kuulematta niitä. Urkutapahtumastakin voi jäädä epäselväksi, kuultiinko kirkkosalin omaa soitinta, toista paikalla olevaa soitinta vai tallennetta. Jos retken tarkoituksena on tutustua juuri rakennuksessa olevaan soittimeen, pelkkä tapahtuman nimi tai komea urkujulkisivu ei vielä vastaa kysymykseen.
Tässä kuvitteellisessa tapauksessa neljä aikuista haluaa kuulla kaksi soitinta samassa kirkossa. He eivät tarvitse pääsyä urkuparvelle eivätkä soita itse. He valitsevat esittelyn konsertin ja avoimen vierailun sijasta, varmistavat mitä eri ohjelmakohdissa soitetaan ja pystyvät käynnin jälkeen kertomaan, mikä heidän havainnoistaan todella liittyi kumpaankin soittimeen.
Erota rakennuksessa käynti, konsertti ja soittimen esittely
Kaisa näkee kirkon kesäohjelmassa kolme mainintaa. Päivällä kirkko on auki vierailijoille. Illalla järjestetään lyhyt musiikkihetki. Lauantain muu ohjelma sisältää urkujen esittelyn. Ensimmäinen voisi sopia rakennuksesta kiinnostuneelle, toinen silloin kun tärkeintä on kuulla kokonainen esitys ja kolmas silloin kun halutaan kysyä myös siitä, millä soitettiin. Yhtä ei valita pelkän nimen perusteella paremmaksi toista.
Kaisan ystävä Timo haluaa kuulla salin parven isot urut. Maarit haluaa ymmärtää, miksi salissa näkyy lisäksi pieni puinen soitin. Hän ei tiedä, onko se toimiva, onko sillä oma tehtävä vai onko se vain esillä katsottavana. Neljäs kävijä Ville haluaa mukaan kuuntelemaan tavalliselta istumapaikalta, eikä hänen tavoitteensa edellytä laitteiden näkemistä läheltä. Ryhmälle tärkeää on, että soittimet nimetään ja että ainakin lyhyt soiva näyte kuullaan kummastakin.
Raahen seurakunnan maaliskuun 2023 Seurakuntaviikossa Raahen kirkon urkujen vuosijuhlan ohjelmaan oli merkitty urkumaraton, urkumessu ja erillinen päivätilaisuus, johon oli suunniteltu kertomus soittimen historiasta. Julkaisun ohjelma koski kyseistä viikonloppua. Se näyttää, että yhden instrumentin ympärille voi rakentua monta erilaista tilaisuutta, vaikka perusaihe on sama. Sitä ei pidä käyttää nykyisenä käyntiohjeena tai tietona jokaisen tilaisuuden sisällöstä.
Kysy itseltäsi, mikä olisi riittävä tulos, jos ohjelmasta jouduttaisiin valitsemaan vain yksi tapahtuma. Haluatko nähdä urkujen ulkoasun, kuunnella kyseisen instrumentin yhdellä teoksella vai kuulla kahden eri soittimen vertailun? Kaisa valitsee näistä viimeisen. Lyhyempi esitys voi silloin olla hyödyllisempi kuin pitkä konsertti, vaikka konsertti olisi itsessään kiinnostava. Päätös liittyy heidän käyntinsä tavoitteeseen, ei kappaleiden tai esittäjien laatuun.
Kysy, kuuluuko soitin ohjelmaan vai näkyykö se vain kuvassa
Kirkon esittelysivun valokuvassa isot urut näkyvät selvästi parvella. Samassa rakennuksessa järjestettävän illan ohjelmassa mainitaan urkumusiikki, mutta soittimen nimeä ei kerrota. Kaisa ei pyydä seurueelle neljää paikkaa sillä olettamuksella, että juuri isot urut soivat. Hän kysyy järjestäjältä, mitä soitinta siinä tapahtumassa käytetään. Vastaus on, että iltamusiikissa käytetään sillä kertaa vain salin pienempää soitinta.
Tämä ei tarkoita, että ilmoitus olisi väärä. Se kertoo urkumusiikista eikä lupaa nimettyä instrumenttia. Timo voisi kuulla paikalla elävää soittoa, mutta ei sitä soitinta, jota varta vasten halusi kuulla. Ryhmässä Maarit puolestaan voisi saada osan tavoitteestaan. Kun tämä ero tulee ilmi ennen käyntiä, neljä ystävää voivat valita yhteisen esittelyn ilman että kukaan ensin sitoutuu väärään tapahtumaan.
Jos pysyvä esittelyteksti ja ajankohtainen tapahtumailmoitus näyttävät puhuvan eri asioista, pidä ne erillään. Kirkon oma kuva voi olla paikkansapitävä ja soitin voi silti olla jonkin aikaa poissa käytöstä. Esimerkiksi Varkauden seurakunta kertoi tammikuussa 2022, että pääkirkko oli huollon aikana viikonloppuisin käytössä toimituksia ja jumalanpalveluksia varten, vaikka suuret urut ja parvi eivät olleet käytettävissä. Tämä kuvaa rajattua mennyttä huoltojaksoa eikä nykytilaa. Kerralla on hyvä selvittää sekä tilaan pääseminen että nimetyn soittimen kuuleminen.
Kahdesta soittimesta kannattaa käyttää samoja nimityksiä kuin järjestäjä. Suuret urut, pienet urut, parven soitin ja salin soitin eivät ole automaattisesti tuttuja sanoja jokaiselle ryhmän jäsenelle. Jos järjestäjä käyttää soitinten nimiä, merkitse ne muistiin. Tässä esimerkissä tarkat rakennusvuodet tai nimikyltit eivät ole käynnin ehto. Riittää, että puhutaan koko ryhmässä samoista kahdesta fyysisestä soittimesta.
Tarkista, mitä tarkoitetaan näytteellä
Lauantain esittelyssä ohjelman luonnoksessa lukee kaksi lyhyttä urkunäytettä. Kaisa tarkistaa, tarkoitetaanko molemmilla paikalla soitettavia katkelmia. Järjestäjä kertoo, että luonnoksessa on kolmaskin ääniesimerkki. Se on vanha tallenne, jossa kuullaan ennen kirkossa ollutta soitinta. Historiallista tallennetta ei voi käyttää todisteena nykyisen parven soittimen äänestä, vaikka molemmat liittyvät samaan rakennukseen. Esittelyssä on kuitenkin luvattu myös kaksi elävää näytettä.
Ryhmä hyväksyy tallenteen osaksi esittelyä. Sen tarkoitus on auttaa ymmärtämään kirkossa ennen käytettyä soitinta, eikä sen tarvitse täyttää ryhmän tavoitetta nykyisten soitinten kuulemisesta. Jos järjestäjän vastaus olisi ollut, että vain tallenteita voidaan esittää, käynti voisi silti olla hyvä historiaan tutustumiseen. Silloin ryhmä joko muuttaisi tavoitettaan avoimesti tai valitsisi toisen käynnin. Ennen ostamista tai ilmoittautumista ei tarvitse luvata ystäville sellaista, mitä kutsussa ei luvata.
Äänen kuuluminen kaiuttimesta ei yksin kerro sen olevan tallenne. Järjestäjä saattaa selostaa ohjelmaa tai välittää yleisölle ääntä eri tavalla kuin odotit. Tässä vierailijat eivät päättele soittotapaa siitä, mistä ensimmäinen ääni tuntuu tulevan. He pyytävät esittelijää kertomaan, missä kohdassa kuullaan tallennetta ja missä soitetaan kirkon soittimilla. Näin vertailussa on tieto äänen lähteestä, ei pelkkä muistikuva salin suunnasta.
Jos et tiedä, onko käynti esittely vai harjoitus, kysy ennen paikalle menoa, saako harjoitusta kuunnella. Soittajan näkyminen kirkossa ei tarkoita, että harjoitus on yleisölle tarkoitettu. Esittelyssä taas järjestäjä voi pyytää siirtymään, odottamaan tai esittämään kysymyksiä tietyssä kohdassa. Seurue valitsee ohjelmasta sen osan, joka nimenomaisesti on tarkoitettu heidän kaltaisilleen kuulijoille.
Tunnista ohjelman nimi ja esityksen soitin kahtena eri tietona

Esittelystä jaetussa paperisessa ohjelmassa on tietoa seurueen kuulemasta katkelmasta. Siinä on yhden katkelman nimi, mutta ei sitä, millä soittimella jokainen jakso esitetään. Kaisa on jo ehtinyt kirjoittaa katkelman nimen oman listansa kahdelle riville. Yhdelle ryhmän jäsenelle tämä näyttää vahingolta, koska sama nimi esiintyy kahdesti. Kaisa kertoo, ettei teos ole vaihtunut. Ero on juuri se, että samasta kappaleesta käytettiin lyhyttä osaa kahdella eri soittimella. Hän merkitsee molempiin riveihin soitinten eri paikat.
Jos ohjelmassa käytetään useita saman sanan sisältäviä otsikoita, älä oleta niiden kuvaavan samaa esitystä. Urkujen historia voi olla puheosuus, urkumusiikki voi olla konsertti ja urkujen esittely voi sisältää sekä puhetta että musiikkia. Samalla esittelijä voi käyttää yhtä näytettä eri tavalla kuin se kuvataan ohjelmapaperissa. Tavoite on löytää kuunteluun riittävä varmistus, ei tarkistaa jokaisen otsikon oikeinkirjoitusta.
Vanha valokuva ja tallenne voivat myös viitata kahteen eri aikaan. Tässä esittelijä näyttää kuvan aikaisemmasta soitinrakennelmasta samassa kirkkosalissa. Maarit huomaa siinä suunnilleen saman korkuisen urkurakennelman kuin nykyisessä parvessa ja kysyy, kuinka pitkään aiempi soitin oli käytössä. Hän saa kysymykseen vastauksen, mutta jättää sen erilliseksi historialliseksi tiedoksi. Pelkkä samannäköinen kuva ei muuta vanhaa tallennetta jonkin nykyisen instrumentin ääninäytteeksi. Vastaavasti nykyisessä salissa soitettu katkelma ei tee kaikista vanhoista kuvista nykyisiä.
Jos sinua kiinnostavat juuri rakennusvaiheet, pyydä esittelijältä kuva tai kirjallinen tieto siitä, mikä kuva liittyi mihinkin aikaan. Se on omana tehtävänään eri asia kuin tulla kuuntelemaan lyhyttä nykyistä näytettä. Kaisa ei kaipaa tällaista jatkoselvitystä, sillä ryhmä saa samalla käynnillä nimettyä kaksi nykyistä soitinta ja tuntee ohjelman vanhan näytteen paikan. Kun tärkeä ero on selvä, tarkistuksesta ei tehdä tarpeettoman laajaa sukuselvitystä koko kirkon esineistöstä.
Sovi, että itse kuuntelu onnistuu samasta paikasta
Kaisa ei pyydä esittelijältä kiipeämistä parvelle, koska ryhmän tavoite on kuulla soitinten ero. Järjestäjä kertoo, että esittelyä voi seurata kokonaan salin yleisöpaikoilta. Pienempi soitin on edempänä ja suuret urut parvella. Timo on ensin ajatellut, että muut voisivat nähdä soittajan lähietäisyydeltä samalla kun Ville jää saliin. Se ei ole välttämätöntä. Kaikille sopii sama paikka, jolloin heidän ei tarvitse myöhemmin verrata eri puolilta salia saatuja vaikutelmia.
Sopiva kuuntelupaikka riippuu siitä, mistä asiasta haluat tehdä havainnon. Jos haluat nähdä puhuvan oppaan ja ymmärtää, minkä kohdan hän nimeää, hänen näkyvyytensä voi olla tärkeää. Jos haluat verrata kahden soittonäytteen vaikutelmaa, samassa paikassa pysyminen vähentää yhden muuttuvan asian. Paikasta toiseen siirtyminen molempien näytteiden välissä ei tee havainnosta arvotonta, mutta muuttunutta vaikutelmaa ei pitäisi silloin selittää yksin soittimella.
Kaisa kysyy paikan päällä, mistä kohdin esittelijän puhe on tarkoitus kuulla. Ryhmä valitsee auki olevasta yleisöosiosta paikat samalta penkkiriviltä. He eivät pyydä esittäjää järjestämään heille omaa näytöstä, jos siihen ei ole mahdollisuutta. Jos osa rakennuksesta ei ole auki tai siellä valmistellaan muuta tilaisuutta, ryhmä käyttää henkilökunnan osoittamia paikkoja. Kuulemista varten ei tarvitse nähdä kaikkia soiton yksityiskohtia.
Pidä myös oman seurueen valinta sen omana. Toinen kuulija saattaa haluta istua kauempana tai lähteä ennen viimeistä näytettä. Jos se sopii tilaisuuden järjestelyyn, havaintoja voi verrata myöhemmin muistamalla, etteivät kaikki kuulleet kaikkea. Kaisa lupaa ryhmälle ennen käyntiä vain yhteisen kuunteluosuuden, johon kaikki olivat valmiita. Hän ei tee paikasta pakollista vierailukohtaa sen perusteella, että itse haluaisi nähdä instrumentin läheltä.
Pyydä yksi verrattava kuulohavainto, älä toista konserttia

Ennen tapahtumaa Kaisa kertoo järjestäjälle, että osa ryhmästä kuuntelee urkuja ensimmäistä kertaa tarkoituksella. Hän kysyy, sisältyykö esittelyyn lyhyt kohta, jossa sama sävelkulku kuullaan molemmilla soittimilla. Tarkoitus ei ole sanella soitto-ohjelmaa tai vaatia esittäjältä uutta teosta. Järjestäjä kertoo, että juuri tähän esittelyyn kuuluu lyhyt yhteinen katkelma. Molempien soitinten näytteet eivät muuten ole samanlaisia.
Ensimmäinen esimerkki on pieni sävelkulku salin soittimella. Esittelijä kertoo yleisölle ennen alkua, mitä soitinta käytetään. Hetken kuluttua sama kulku soitetaan parven uruilla. Tässä riittää, että ryhmä kuulee samojen sävelten toistuvan. He eivät tarvitse tietoa siitä, millä asetuksilla urkuri soitti tai pystyisivätkö he tekemään sen itse. Soittimen käyttö jää esiintyjälle, ja kuulijoille luvattu näyte tapahtuu tavallisessa kuuntelutilassa.
Ryhmän havainnot eivät silti ole identtisiä. Timo huomaa parven esimerkissä äänen tuntuvan leviävän laajemmalle. Maarit erottaa salin soittimesta lyhyen alun selkeämmin omalta paikaltaan. Kumpikaan ei päättele tämän yhden näytteen perusteella, että toinen soitin on joka tilanteessa voimakkaampi tai selkeämpi. He kuulivat nimenomaan saman lyhyen katkelman kahdella soittimella yhdestä kuuntelukohdasta, eivät mitanneet rakennuksen akustiikkaa.
Jos esittelijä soittaa eri kappaleet, voit silti vertailla kokemusta. Kirjaa vain, että kappale vaihtui samalla kuin soitin. Esimerkiksi erityisen nopean ja erityisen hitaan kappaleen ero ei itsessään osoita mitään soitinten nopeudesta. Oman havainnon rajaaminen ei tee retkestä vähemmän kiinnostavaa. Päinvastoin voit kysyä esittelijältä juuri siitä erosta, jota et pystynyt tunnistamaan itse.
Erota säestys yksin kuultavasta näytteestä
Esittelyn lopussa pienemmän soittimen yhteydessä laulaja esittää lyhyen osuuden. Kaisa voi halutessaan pitää sitä kiinnostavimpana ohjelmakohtana, mutta hän ei käytä sitä ainoana vertailukohtana aiemmin yksin kuullulle parven soittimelle. Laulajan ja soittimen yhteistä vaikutelmaa on vaikea erottaa toisistaan ilman erillistä kuuntelua. Ryhmä merkitsee tähän kohtaan laulun ja säestyksen. Se kertoo paremmin, mitä todella tapahtui, kuin sama yleinen merkintä, jota he käyttivät yksin kuulluista soittonäytteistä.
Jos tarkoitus on nimenomaan kuulla laulun ja urkujen yhteys, saatat etsiä lähes päinvastaista käyntiä. Silloin yksin soitettu lyhyt näyte ei välttämättä vastaa kysymystäsi. Katso, kuvaako ohjelma musiikkia yhdessä kuoron tai yksittäisen laulajan kanssa vai onko kyse vain isosta soitto-ohjelmasta. Raahen historiallinen tapahtumaohjelma osoittaa, että samalle juhlaviikonlopulle oli ilmoitettu sekä konsertti että urkumessu. Näistä ei johdeta muiden kirkkojen ohjelmasääntöä.
Vierailusta voi saada kaksi eri vastausta samalla kerralla. Maarit kuulee pienemmän soittimen ensin erikseen ja sitten laulun rinnalla. Hän ymmärtää, että hänen ensimmäinen kysymyksensä ei ollutkaan vain, onko soittimessa ääntä, vaan millaisessa yhteydessä sitä saatetaan käyttää. Hän ei väitä tämän perusteella, että rakennuksen suuret urut palvelisivat aina eri tarkoitusta. Hänen saamansa vastaus on perusteltu havainto yhdestä esittelystä, ei yleinen kuvaus kaikkien soitinten tehtävistä.
Oikaise väärä tulkinta siinä ohjelmakohdassa, jossa se syntyi
Historiaosuuden alussa esittelijä käynnistää vanhan tallenteen. Hän ilmoittaa sen taustasta, mutta Ville kuulee saliin tullessaan vain osan selostuksesta. Hän arvelee ensin kuulevansa nyt parven uruilla soitettua musiikkia. Asia ei ole ilmeinen pelkästä äänen suunnasta. Kun ohjelmassa tulee kysymyksille varattu kohta, Ville kysyy, tarkoittaako juuri äskeinen näyte parvella nykyisin olevaa soitinta. Hän ei keskeytä musiikkia tai pyydä esittäjää todistamaan käynnissä olevaa ohjelmaa.
Esittelijä täsmentää, että kyseessä oli tallenne rakennuksen aikaisemmasta soittimesta. Sen jälkeen tuleva elävä osuus kuuluu nykyisille uruille. Ville huomaa, että hänen ensimmäinen oletuksensa kohdistui väärään ohjelmakohtaan. Hän ei joudu hylkäämään koko käyntiä eikä tulkitse järjestäjän tiedottaneen väärin, koska häneltä itseltään jäi johdanto kuulematta. Nyt hän pystyy erottamaan vanhasta tallenteesta saamansa vaikutelman myöhemmästä elävästä näytteestä.
Kaisa toimii samoin muistiinpanoissaan. Hän ei merkitse kaikkea kuultua ensimmäisen soittimen alle. Hänen kolme kohtaansa ovat aikaisemman soittimen tallenne, salin pieni soitin ja parven nykyiset suuret urut. Kutakin seuraa oma lyhyt muistikuva. Tällaisessa esittelyssä vanha ja uusi voivat kuulua yhteen historiallisessa mielessä, vaikka ne on erotettava sen arvioinnissa, mitä todella kuulit silloin kun olit paikan päällä.
Jos et tiedä lähdettä eikä sitä saada jälkeenpäin selville, on aivan riittävää kirjoittaa ääniesimerkki, soitin epäselvä. Älä nimitä sitä nykyisen kirkon ääninäytteeksi vain siksi, että se kuului kirkossa. Sama koskee esittelijän näyttämää kuvaa: jos se on vanhasta soittimesta, se ei ole nykyinen näkymä, vaikka rakennuksen julkisivu olisi samanlainen. Sopivan käynnin valitseminen ei edellytä täydellistä tietoa kaikkien kuultujen esimerkkien taustasta.
Käytä sovittua kysymysaikaa myös silloin, kun sinua kiinnostaa jokin muu
Maarit haluaa selvittää, käytetäänkö salin pienempää soitinta myös muunlaisissa tilaisuuksissa. Hän kysyy siitä näytteiden jälkeen. Vastauksesta hän saa tiedon, että tämän viikon pienessä musiikkihetkessä käytetään sitä soitinta, mutta esittelijä ei lupaa sen olevan aina käytössä samoissa tilaisuuksissa. Maarit ei pyydä luetteloa jokaisesta tulevasta soitosta. Häntä auttaa jo ajatus, että seuraava tapahtuma kannattaa katsoa omasta ohjelmastaan eikä olettaa käytön säilyvän samana.
Toinen vierailija voi kysyä näkyvästä rakenteesta tai siitä, missä soittaja esiintyy. Tässäkään kysymys ei tarkoita lupaa mennä soittajan paikalle tai koskea instrumenttiin. Esittelijä voi vastata salista, näyttää tilaisuuteen kuuluvan kuvan tai kertoa, ettei se asia kuulu tämän päivän osuuteen. Ryhmä voi saada aivan hyvän vastauksen näkemättä mitään läheltä. Kuuntelusta tehtävä päätös pysyy samana, vaikka tutustumisen jokin ylimääräinen osa jäisi toteutumatta.
Jos haluat jakaa kokemuksen myöhemmin, pidä käyntimuistiinpano erillään mahdollisesta tallentamisesta. Kaisa tyytyy kirjoittamaan näytteiden nimet ja sen, mitä hän itse kuuli. Hän ei oleta, että esityksen tai muun yleisön kuvaaminen kuuluisi vierailuun. Jos järjestäjä antaa erikseen mahdollisuuden kuvaan tai julkaisee itse oman tallenteensa, se on eri asia kuin oman puhelimen ottaminen käyttöön kesken soiton. Tässä ryhmän jälkikäteen tekemään keskusteluun ei tarvita uutta tallennetta.
Tee toisen kuuntelijan havainnosta hyödyllinen ilman oikeaa vastausta
Lopuksi esittelijä kysyy, huomasivatko kuulijat eroa saman katkelman kahdessa versiossa. Kaisa ei aloita arvioimalla, kuka osasi arvata soittimen oikein ennen esittelijän selitystä. Kukaan ryhmässä ei ole tullut tietovisaan. Hän pyytää kutakin sanomaan yhden kohdan, jonka oikeasti huomasi. Yhdelle mieleen jää katkelman alku. Toinen muistaa sen, miltä äänen loppu tuntui salissa. Kolmas pystyy kertomaan vain, että tunnisti saman sävelkulun toisellakin kerralla. Nämä ovat eri havaintoja siitä yhteisestä kohdasta, jonka esittelijä nimesi.
Tämän jälkeen ryhmä vertaa lyhyesti, mitkä asiat eivät olleet samat, vaikka sävelet toistuivat. Soittimet sijaitsevat eri paikoissa, ja pienempää ja suurempaa soitinta ei koetella määrällisesti samalla tavoin. Kaisa ei luonnehdi eroja mittaustuloksiksi tai rakenna niistä sääntöä toiseen kirkkoon. Kysymys oli siitä, kuuliko seurue kaksi nimettyä soitinta ja pystyikö se muistamaan niiden eron omana kokemuksenaan. Esittelijä kertoi soitinten lähteen; henkilökohtaiset vaikutelmat jäävät kuulijoiden omiksi.
Jos seurueessasi joku ei halua kertoa havaintoaan muiden edessä, riittää että hän voi pitää kokemuksen omana. Voitte tehdä lyhyen paluun asiaan myöhemmin, jos kaikille sopii. Tässä Timo ja Maarit kertovat omista havainnoistaan heti, mutta Ville haluaa ensin katsoa ohjelmasta tallenteen paikan. Hän palaa asiaan vasta sen jälkeen, kun pystyy sanomaan, mistä osuudesta puhuu. Se on parempi lopputulos kuin yhtenäinen muotoilu, joka olisi syntynyt arvaamalla.
Lyhyen käynnin tuloksena voi esimerkiksi jäädä kaksi omaa lausetta: kuulin mainitun katkelman salin soittimella ja saman alun parven uruilla. Se riittää tavoitteessa, jossa kaksi instrumenttia halutaan erottaa. Jos haluat käyttää kuulemaasi osana esitelmää, kirjaa erikseen järjestäjän selitys ja oma vaikutelmasi. Esittäjän kuvaus ei muutu omaksi havaintotodisteeksi, eikä yhteinen kuuntelupaikka tee omasta tulkinnastasi ainoaa mahdollista.
Valitse toinen vierailu vain, jos ensimmäisestä todella puuttuu tavoiteltu osa
Entä jos parven urkujen näyte olisi täytynyt peruuttaa? Silloin Kaisa ei olisi merkinnyt käyntiä kahden elävän instrumentin vertailuksi. Ryhmä voisi silti kuulla pienemmän soittimen ja oppia historiasta. Jos he haluaisivat vielä kuulla suuret urut, kysymys seuraavalle käynnille koskisi ainoastaan niitä. Uutta opastusta kaikista muista aiheista ei tarvitsisi tilata samasta syystä. Näin varavalinta perustuu todelliseen puuttuvaan havaintoon eikä pettymyksen tunne valitse koko uutta palvelua.
Tässä tilaisuudessa molemmat nykyiset soittimet kuitenkin kuuluvat samasta yleisöpaikasta, ja vertailun yhteinen katkelma tunnistetaan. Timo kertoo myöhemmin kuulleensa haluamansa parven urut. Maarit tunnistaa pienemmän soittimen tehtävän esittelyssä eikä enää pidä sitä pelkkänä sisustusesineenä. Ville erottaa kuuntelemansa vanhan tallenteen elävästä ohjelmasta. Ryhmän ei tarvitse varata uutta käyntiä selvittääkseen, mitkä äänet olivat peräisin salissa kuulluista soittimista.
Onnistunutta retkeä ei arvioida sen perusteella, muistiko jokainen kaikki nimet tai kuuliko jokainen samanlaisen äänen. Heidän tehtävänään oli valita käynti, jossa kaksi eri soitinta todella kuullaan ja niiden osat osoitetaan kuulijoille. Nyt jokainen osaa sanoa, mitä hänen oma havaintonsa koski ja mikä tieto perustui ohjelman esittelijään. Se on hyödyllinen ero silloinkin, kun seuraava käynti tehdään aivan toiseen kirkkoon.
Taukopaikat