sunnuntai , 22 marraskuun 2026
Kaksi aikuista vertailee yrityskuvia pöydällä ja kannettavan tietokoneen ääressä.

Valokuvaajan kuvatoimituksen valinta verkkosivulle: valitse kuvat eri käyttötarkoituksiin

Valokuvaajan toimittamassa valikoimassa voi olla monta onnistunutta kuvaa, mutta verkkosivulle tarvitaan keskenään erilaisia valintoja. Etusivun avauskuva kertoo yrityksestä yhdellä silmäyksellä. Palvelukortin kuva erottaa yhden palvelun toisesta. Henkilöesittelyn kuva kohdistaa nimen oikeaan ihmiseen. Työvaihekuvan pitäisi puolestaan näyttää juuri sitä tekemistä, josta viereinen teksti puhuu. Kaunein yksittäinen kuva ei välttämättä vastaa kaikkia näitä tarpeita.

Tässä artikkelissa nimetön kuvitteellinen pienyritys valmistaa ja kunnostaa puisia kalusteita. Yrityksessä työskentelevät Aada ja Oskari. He ovat saaneet valokuvaajalta valikoiman, jossa näkyy tekijöitä, työskentelyä ja valmiita esineitä. Verkkosivun toteuttaja odottaa heidän valintojaan. Kuvaus on jo tehty: tarkoituksena ei ole suunnitella uutta kuvauspäivää vaan ratkaista, mitä toimitetuista vaihtoehdoista käytetään ja miksi.

Esimerkin kuvat ja keskustelut ovat keksittyjä, eivät kuvaus todellisesta yrityksestä tai kuvaajan palvelulupauksesta. Tarkastelu koskee kuvan sisältöä ja paikkaa sivulla. Tiedostojen tekninen toteutus ja käytöstä sovitut ehdot käsitellään omissa yhteyksissään. Tässä ratkaistaan ennen kaikkea se, näkeekö sivun lukija valitusta kuvasta oikean asian.

Aloita neljästä kuvan tehtävästä, älä suosikkilistasta

Aada avaa kuvavalikoiman ja merkitsee ensimmäiseksi viisi suosikkia. Kolmessa näkyy sama valmis tuoli samassa huoneessa. Yksi on hänen mielestään erityisen kaunis lähikuva puupinnasta. Viidennessä molemmat tekijät nauravat työpöydän ääressä. Lista kertoo Aadalle mieleisistä kuvista mutta ei vielä siitä, millaiset sivun kohdat sillä voidaan täyttää.

Oskari kirjoittaa viereen neljä tarvittavaa paikkaa: etusivun leveä avaus, kunnostuspalvelun neliömäinen kortti, Aadan henkilöesittely ja työvaihekuva verhoilua edeltävästä suunnittelukeskustelusta. Viimeinen tehtävä tarkentuu heti: yritys ei tässä esimerkissä esittele itse verhoilutyötä vaan asiakkaan kanssa tehtävää materiaalivalintaa. Työvaiheen kuva ei siis saa näyttää mitä tahansa käsillä tekemistä vain siksi, että se näyttää ammattimaiselta.

Kun paikat ovat näkyvissä, suosikkilistan puute paljastuu. Tuolikuvat auttavat kertomaan valmiista tuloksesta, mutta yhdessäkään ei näy materiaalien vertailua. Puupinnan lähikuva ei esittele Aadaa. Yhteiskuva voi kertoa yrityksen tunnelmasta, mutta siitä ei suoraan synny kahden henkilön erillisiä esittelykuvia. Ensimmäinen tehtävä on täydentää valintaa, ei arvioida suosikkeja huonoiksi.

Tee toimituksesta pieni, tunnistettava valikoima

Koko toimituksessa on enemmän kuvia kuin ensimmäiselle sivulle tarvitaan. Aada ja Oskari ottavat keskusteluun kahdeksan vaihtoehtoa. He käyttävät tässä artikkelissa tunnuksia K1–K8. Todellisessa toimituksessa valinta pitäisi yhdistää kuvaajan käyttämään tiedostonimeen, mutta lyhyet tunnukset helpottavat esimerkin seuraamista.

Kuva Mitä kuvassa näkyy? Ensimmäinen mahdollinen tehtävä
K1 Leveä työtilakuva, jossa valmis tuoli on oikealla ja vasemmalla vaalea seinä Etusivun avaus
K2 Sama tuoli lähempää, käsinoja ulottuu kuvan oikeaan reunaan Kunnostuspalvelun kortti
K3 Tuoli suoraan edestä, kokonaisuus ympäristöineen keskellä kuvaa Toinen korttivaihtoehto
K4 Aada yksin työpöydän vieressä Aadan esittely
K5 Aada ja Oskari yhdessä, Oskari etualalla Yrityksen yhteisesittely
K6 Käsi kahden materiaalimallin vieressä, vertailu näkyy pöydällä Materiaalivalinnan vaihe
K7 Valmis tuoli ikkunan vieressä, pöydällä yksi materiaalimalli Valmis lopputulos
K8 Lähikuva tuolin liitoskohdasta ilman koko esinettä Yksityiskohtaa käsittelevä sisältö

Valikoima ei ole paremmuusjärjestys. K8 voi olla erinomainen kuva myöhempään juttuun, vaikka sille ei löydy paikkaa tässä nelikossa. Aada ja Oskari eivät täytä sivua kaikilla onnistuneilla kuvilla. He etsivät jokaiselle tarvittavalle tehtävälle perustellun ehdokkaan.

Etusivulla otsikko kuuluu mukaan vertailuun

K1 näyttää pienessä esikatselussa sopivalta etusivulle. Tuoli ja osa työtilasta ovat oikealla, vasemmalla jää rauhallisempi alue. Aada kuvittelee siihen lyhyen otsikon ”Kalusteille uusi elämä”. Verkkosivun toteuttajan ensimmäisessä luonnoksessa otsikko kuitenkin kuuluu ”Kunnostamme rakkaat kalusteet takaisin osaksi arkeasi”. Se on eri mittainen ja jakautuu usealle riville.

Kun oikea otsikko asetetaan kuvan päälle luonnokseen, viimeinen rivi ulottuu tuolin selkänojan kohdalle. Aada huomaa katsovansa vuoroin tekstiä ja tuolia, eikä kumpikaan enää erotu yhtä selvästi. Ongelma ei ratkea sillä, että kuva näytti tiedostolistassa väljältä. Kuvan arviointiin tarvitaan myös teksti, jonka kanssa se todella esitetään.

He vertaavat kahta toimitukseen kuuluvaa K1:n vaihtoehtoa, jotka kuvaaja on erottanut omilla tiedostonimillään. Toisessa tuoli on hieman kauempana oikealla ja vasen seinäalue laajempi. Otsikko mahtuu siinä luonnoksen tekstialueelle peittämättä tuolia. He valitsevat tämän vaihtoehdon, eivät alkuperäistä suosikkia. Valintaperuste on kuvan ja oikean otsikon yhteistoiminta, ei oletus siitä, että tyhjä tila olisi aina hyvä ominaisuus.

Älä ratkaise otsikon ongelmaa muuttamalla kuvan viestiä

Toinen mahdollinen ratkaisu olisi ollut rajata tuolia vähemmän näkyviin. Silloin otsikon ympärille olisi jäänyt lisää seinää, mutta yrityksen työn tulos olisi muuttunut kuvan reunassa olevaksi katkelmaksi. Aada hylkää tämän vaihtoehdon: etusivun avauksessa halutaan näyttää kaluste, ei pelkästään miellyttävä huone.

Oskari ehdottaa vielä lyhyempää otsikkoa. Se voisi toimia, mutta otsikon sisältöä ei haluta muuttaa vain yhden kuvan pelastamiseksi. He pitävät tämän päätöksen erillään kuvan valinnasta. Jos lyhyempi otsikko myöhemmin palvelee sivun viestiä paremmin, sitä voidaan arvioida omana muutoksenaan. Nyt toimituksessa on jo vaihtoehto, joka toimii suunnitellun tekstin kanssa.

K1:n läheisempi versio ei silti päädy poistettavaksi toimituksesta. Sille annetaan tässä valinnassa asema ”ei etusivun otsikon alle”. Se voi sopia kohtaan, jossa teksti on kuvan vieressä. Näin hylkäys pysyy täsmällisenä: kuva ei ole epäonnistunut, vaan sen sisältö kilpailee tässä sommitelmassa otsikon kanssa. Sama erottelu auttaa antamaan kuvaajalle palautetta ilman epämääräistä ilmoitusta siitä, ettei kuva vain toimi.

Neliömäinen palvelukortti tarvitsee oman ratkaisunsa

Kädet siirtävät paperisia rajauskulmia asiakaspalvelutilannetta esittävän valokuvan päällä.

Kunnostuspalvelun korttiin Aada haluaisi K2:n, koska tuolin käsinojan muoto näkyy siinä hyvin. Kortin luonnoksessa kuva on neliömäinen. Kun K2 sijoitetaan kyseiseen kohtaan, oikean reunan käsinojasta jää osa pois. Kuvan kiinnostavin piirre katoaa juuri siinä esityksessä, johon kuvaa ollaan valitsemassa.

K3:n edestä kuvattu tuoli näyttää yksittäisenä kuvana Aadasta tavallisemmalta. Kortissa se kuitenkin kertoo kokonaisen esineen muodon. K3 valitaan. Tässä tehtävässä lukijan pitää tunnistaa, millaiseen kalusteeseen palvelu liittyy. Käsinojan hieno yksityiskohta ei ole yhtä tärkeä kuin kokonaisen tuolin hahmottaminen.

Aada ja Oskari eivät pyydä kaikkia valokuvia valmiiksi samanlaisiksi neliöiksi. He näyttävät kuvaajalle tai sivun toteuttajalle juuri kortin luonnoksen sekä siinä tarvittavan kuvan. Tarkoitus on säilyttää valinnan kannalta olennainen sisältö kyseisessä paikassa. Artikkelin esimerkki ei määritä tiedoston teknisiä asetuksia tai sitä, kuka rajauksen käytännössä toteuttaa.

Rajauksen perusasia on yksinkertainen: Adoben rajaustyökalun ohjeessa rajauksella valitaan kuvan näkyviin jäävä alue. Ohjeessa käsitellään myös kuvasuhteen ja rajauksen sijainnin valintaa. Tässä esimerkissä ratkaisevaa on, jääkö valittuun alueeseen palvelukortin tarvitsema käsinoja tai koko tuoli, ei minkä ohjelman työkalua käytetään.

Katso palvelukorttia myös muiden korttien joukossa

K3:n valinta näyttää ensin valmiilta, mutta korttirivillä paljastuu toinen kysymys. Tuolikortin vieressä on uuden kalusteen suunnittelupalvelu, johon on alustavasti valittu toinen valmis tuoli. Molemmat kuvat näyttävät pienessä koossa lähinnä samanlaisilta puisilta istuimilta. Yksittäiset kuvat eivät ole ongelma, mutta parina ne eivät auta erottamaan palveluja.

Aada ja Oskari eivät yritä tehdä kunnostetusta tuolista kuvassa selvästi kulunutta. Valokuva ei yksin kerro esineen historiaa. He pitävät kunnostuspalvelun kohdalla K3:n ja nimeävät palvelun tekstissä täsmällisesti. Uuden kalusteen suunnittelun korttiin he etsivät toimituksesta kuvan, jossa näkyy suunnittelutilanne eikä toinen valmis tuoli. Jos sopivaa kuvaa ei tässä toimituksessa olisi, sitä ei korvattaisi satunnaisella työkuvalla.

Tämän korttirivin ratkaisu syntyy siis kuvan ja tekstin työnjaosta. Kuva auttaa tunnistamaan kalusteen, palvelun nimi kertoo, mistä työstä puhutaan. Korttiin ei lisätä kuvan perusteella väitettä tuolin aiemmasta kunnosta. Valinnassa hyödyllinen kysymys on: mitä eroa kuvien pitäisi selittää, ja mikä ero kuuluu sanoa suoraan tekstillä?

Kaksi lähes samaa kuvaa voi vastata eri kysymyksiin

K2 ja K3 esittävät samaa tuolia. Niitä ei tarvitse automaattisesti pitää tarpeettomina kaksoiskappaleina. K3 auttaa lukijaa hahmottamaan kokonaisuuden palvelukortissa. K2:ssa käsinoja ja istuimen reuna näkyvät lähempää, joten kuva sopii sisältöön, jossa juuri näitä muotoja tarkastellaan.

Yrityksen sivulle on tulossa myöhemmin lyhyt esimerkki asiakkaan toivomasta käsinojan ilmeestä. Aada merkitsee K2:n sen mahdolliseksi kuvaksi, ei saman kortin toiseksi versioksi. Hän kirjoittaa valinnan viereen syyn: ”Käsinojan muoto näkyy tässä, mutta neliökortissa se leikkautui.” Tieto auttaa myöhemmin muistamaan, miksi kuva säästettiin ja miksi sitä ei valittu ensimmäiseen paikkaan.

Kuvat eivät kuitenkaan kuulu automaattisesti peräkkäin samalle sivulle. Jos molempien viereen tulisi sama teksti valmiista tuolista, jälkimmäinen tuskin lisäisi lukijalle mitään. Kaksi kuvaa ansaitsee paikkansa silloin, kun niiden avulla voi nähdä eri asian. Tässä ero on kokonaisen kalusteen tunnistaminen verrattuna yksittäisen muodon tarkasteluun, ei pelkkä kuvakulman vaihtuminen.

Henkilöesittelyssä oikea ihminen on ensimmäinen valintaperuste

Aadan henkilöesittelyyn ehdotetaan K5:tä, koska yhteiskuva on lämminhenkinen. Luonnoksessa kuvan alla on kuitenkin vain Aadan nimi ja tehtävä. Oskari on kuvassa etualalla ja Aada hieman taaempana. Yritystä ennestään tuntematon lukija voisi yhdistää nimen väärään henkilöön.

Aada valitsee omaan esittelyynsä K4:n, jossa hän on yksin. Hän tarkistaa samalla esittelytekstin: siinä kuvataan asiakkaiden toiveiden kokoamista ja materiaalivaihtoehtojen läpikäyntiä, jotka ovat tämän kuvitteellisen yrityksen hänen tehtäviään. Kuva ei itsessään todista henkilön osaamista, mutta se kohdistaa tekstin oikeaan ihmiseen. K5 jää yhteiseen yritysesittelyyn, jossa molemmat nimetään.

Virhe olisi helppo ohittaa, jos valintoja katsottaisiin vain tunnuksina. Aada ja Oskari avaavat lopuksi K4:n sen esittelytekstin vieressä, johon se on menossa. He eivät tarkista pelkästään, että tiedostonimi on oikea. He tarkistavat valmiista yhdistelmästä, että kuvan henkilö, nimi ja tekstissä kuvattu rooli kuuluvat yhteen. Tämä on sisällöllinen valinta, ei uuden henkilötietoluettelon tekemistä.

Yhteiskuva ei korvaa kahta henkilökohtaista esittelyä

Oskari tarvitsee myöhemmin oman esittelynsä. K5:n käyttäminen uudelleen pelkän Oskarin nimen alla ei korjaisi samaa ongelmaa, vaikka hän on kuvassa etualalla. Aada näkyisi edelleen mukana. He eivät myöskään päätä yksin, että yhteiskuvasta kannattaa irrottaa kaksi erillistä kasvokuvaa. Sen toimivuus riippuisi siitä, mitä kuvassa todella näkyy ja millainen esittelypaikka on.

Tässä toimituksessa Oskarista löytyy oma yksittäiskuva, jota ei ollut alkuperäisessä kahdeksan vaihtoehdon keskusteluvalikoimassa. Se otetaan mukaan hänen esittelyään varten. K5 saa oman tehtävänsä sivun kohdassa, jossa kerrotaan kahden tekijän yhteistyöstä. Kuvatekstissä nimet annetaan katselusuunnan mukaan, jotta lukijan ei tarvitse arvata, kumpi henkilö on kumpi.

Ratkaisu näyttää pienen mutta tärkeän eron: keskusteluvalikoima ei ollut koko toimitus. Kun jokin tehtävä jäi täyttymättä, Aada ja Oskari palasivat valokuvaajan koko valikoimaan. He eivät venyttäneet yhtä suosikkikuvaa jokaiseen käyttöön vain siksi, että se oli jo mukana ensimmäisessä valinnassa.

Työvaiheen kuva valitaan tapahtuman, ei rekvisiitan perusteella

Materiaalien valintaa käsittelevään kohtaan tarjotaan K7:ää. Siinä valmis tuoli on ikkunan vieressä ja pöydällä näkyy materiaalimalli. Kuvassa on siis aiheeseen liittyvä esine, mutta se ei vielä näytä materiaalien vertaamista. Jos tekstissä kerrotaan vaihtoehtojen yhteisestä läpikäynnistä, kuva kertoo enemmän valmiista lopputuloksesta kuin kyseisestä työvaiheesta.

K6:ssa näkyy kaksi vaihtoehtoa rinnakkain ja käsi niiden vieressä. Aada muistaa kuvaustilanteen ja vahvistaa, että siinä vertailtiin juuri kyseiseen esimerkkituoliin harkittuja vaihtoehtoja. Hän ei nimeä kuvaa materiaalin kiinnittämiseksi tai valmiiksi verhoiluksi. Sivulla kuva sijoitetaan kohtaan, jossa kerrotaan vaihtoehtojen tarkastelusta ennen päätöstä.

K7 valitaan sen sijaan samaa tuolia käsittelevän lopputulosesittelyn mahdolliseksi kuvaksi. Näin yksi pöydällä näkyvä materiaalimalli ei muuta kuvan tapahtumaa toiseksi. Aada ja Oskari eivät tarvitse teknistä ammattisanastoa erottaakseen katsomisen, valitsemisen ja valmiin esineen esittelyn. He tarvitsevat tiedon siitä, mitä kuvassa oikeasti tehtiin, ja tekstin, joka pysyy siinä tapahtumassa.

Älä täytä kuvan ulkopuolta liian pitkällä kuvauksella

Ensimmäiseen K6:n kuvatekstiin kirjoitetaan ”Asiakas valitsee materiaalin yhdessä Aadan kanssa”. Kuvassa ei kuitenkaan näy asiakasta eikä Aadaa kokonaisena. Käden omistajaa ei myöskään voi päätellä kuvasta. Kuvaustilanteessa vaihtoehtoja esittelivät yrityksen omat työntekijät. Tekstiä ei siksi jätetä tähän muotoon.

Korjattu teksti on ”Kaksi materiaalivaihtoehtoa saman kalusteen suunnittelussa”. Se kuvaa näkyvää sisältöä ja tämän esimerkin todellista asiayhteyttä. Palvelutekstissä voidaan erikseen kertoa, että yritys käy vaihtoehtoja läpi asiakkaan kanssa. Valokuvan ei tarvitse väittää näyttävän juuri asiakkaan tekemää päätöstä, jotta se auttaa ymmärtämään palvelun vaihetta.

Aada huomaa eron myös palautteessaan kuvaajalle. Hän ei pyydä kuvaan ”enemmän asiakaspalvelua”, sillä valmis kuva ei muutu toiseksi tapahtumaksi kuvatekstiä vaihtamalla. Hän valitsee kuvan rajatun tehtävän ja kirjoittaa tekstin sitä vastaavaksi. Jos sivu tarvitsisi nimenomaan tunnistettavan asiakastilanteen, nykyinen valinta ei täyttäisi sitä tehtävää.

Kahden vaihtoehdon kuva ei saa muuttua yhden mallin esittelyksi

Sama asiakaspalvelukuva verkkosivun leveässä ja puhelimen pystysuuntaisessa näkymässä.

K6:n valinta näyttää hyvältä työvaihetekstin vieressä leveässä luonnoksessa. Sivun kapeammassa luonnoksessa kuvalle on kuitenkin varattu eri muotoinen paikka. Siinä näkyy käsi ja vain toinen materiaalimalli. Korjattu kuvateksti puhuu edelleen kahdesta vaihtoehdosta. Teksti on nyt tosi kuvaustilanteesta mutta huonosti perusteltu juuri näkyvän kuvan avulla: lukija ei näe, mitä keskenään verrataan.

Aada ei ratkaise ongelmaa vaihtamalla kuvatekstin yksikköön. Se muuttaisi työvaiheen esittelyn pelkäksi yhden materiaalin näyttämiseksi, vaikka tämän kohdan tehtävä on selittää vaihtoehtojen vertaamista. Hän pyytää toteuttajaa näyttämään luonnoksen, jossa molemmat mallit jäävät näkyviin. Tässä kuvitteellisessa sivussa toteuttaja ehdottaa kuvan sijoittamista tekstin yläpuolelle sen sijaan, että se puristetaan tekstin rinnalle. Aada näkee uudesta luonnoksesta molemmat vaihtoehdot ja hyväksyy tämän esityksen.

Muutos tehdään siis sivun kuvan esityspaikkaan, ei kuvan esittämään tapahtumaan. K6 pysyy valintana, eikä Aada tilaa uutta kuvaa tai vaihda sitä valmiin tuolin kuvaan. Hän osaa perustella päätöksen kahdella näkyvällä asialla: molemmat materiaalit ovat mukana ja niiden yhteys samaan kalusteeseen kerrotaan vieressä. Leveän luonnoksen hyväksyntä ei yksin olisi paljastanut tätä eroa.

Yksityiskohtakuva ei ole ennen ja jälkeen -todiste

Oskari ehdottaa K8:n liitoskohdan lähikuvaa tekstin yhteyteen, jossa kerrotaan työn muuttaneen tuolin ilmettä. Toimituksessa on myös kokonainen valmis tuoli. Kuvapari voisi näyttää ensi silmäyksellä luontevalta: ensin pieni yksityiskohta, sitten koko esine. Aada tarkistaa kuitenkin kuvaustilanteen. Molemmat kuvat otettiin samasta valmiista tuolista saman päivän aikana. Ne eivät esitä muutoksen kahta vaihetta.

He hylkäävät ehdotetut kuvatekstit ”ennen” ja ”jälkeen”. Lähikuvan kapea näkymä ei tee siitä lähtötilanteen kuvaa, vaikka siinä näkyy vanhalta vaikuttava piirre. Yrityksellä voi olla tietoa tehdystä työstä, mutta tämä kuvapari ei näytä muutosta. He eivät rakenna sen ympärille visuaalista vertailua, jota valikoima ei sisällä.

K8 saa toisen tehtävän: sitä voidaan käyttää saman valmiin esineen yksityiskohdan näyttämiseen kokonaiskuvan rinnalla. Silloin tekstit ovat ”valmis tuoli” ja ”valmiin tuolin liitoskohta”. Aada ei lisää tätä paria neljään pääkuvaan, koska ensimmäisellä sivulla ei ole yksityiskohtaa käsittelevää sisältöä. Päätös säästää hyvän kuvan tarkoituksenmukaiseen käyttöön ilman, että sille keksitään puuttuvaa historiaa. Hylättyä ennen ja jälkeen -ideaa ei jätetä tulevan toteuttajan tulkittavaksi.

Tarkista valittu sarja lukijan etenemisjärjestyksessä

Neljää pääkuvaa ei arvioida enää lopuksi erillisinä suosikkeina. Aada käy sivun läpi järjestyksessä: ensin työtila ja valmis tuoli otsikon kanssa, sitten kunnostuspalvelun kortti, tämän jälkeen Aadan esittely ja lopuksi materiaalivaihtoehtojen vertailu. Hän kysyy jokaisessa kohdassa, mitä tietoa kuva lisää juuri luettuun tekstiin.

K1:n avaus ja K3:n kortti esittävät samaa tuolia, mutta niitä ei sijoiteta tässä luonnoksessa vierekkäin. Avaus näyttää yrityksen ympäristöä ja työn tulosta laajemmin, kortti liittyy palvelun valintaan. Jos sivun rakennetta muutettaisiin ja kuvat päätyisivät välittömästi peräkkäin, sarjan rytmi pitäisi arvioida uudelleen. Pelkkä aiempi hyväksyntä ei kertoisi, onko sama toisto uudessa paikassa hyödyllinen.

Tässä versiossa henkilökuva katkaisee esinekuvien sarjan ennen työvaihetta. Lukija näkee ensin, mitä yritys tekee, sitten kuka hänen kanssaan keskustelee ja lopuksi yhden keskustelun aiheen. Järjestys on tämän yritysesimerkin ratkaisu, ei kaikille sivuille määrätty kaava. Se auttaa kuitenkin arvioimaan kuvia myös kokonaisuutena eikä vain neljänä täytettynä ruutuna.

Valintataulukossa perustelu on hyödyllisempi kuin tähtimäärä

Aada ja Oskari kokoavat lopulliset ratkaisut yhteen. Taulukkoon ei tule yleisarvosanaa kuvan kauneudesta. Siihen tulee käyttötarkoitus, valittu vaihtoehto ja se konkreettinen asia, jonka he haluavat säilyvän sivun toteutuksessa.

Sivun kohta Valittu kuva Mitä valinnassa pitää näkyä? Mikä vaihtoehto jäi pois tästä paikasta?
Etusivun otsikon tausta K1:n väljempi toimitettu vaihtoehto Oikea otsikko ja kokonainen tuoli eivät peitä toisiaan Läheisempi K1, jossa otsikko ulottui selkänojalle
Kunnostuspalvelun neliökortti K3 Tuolin kokonaisuus hahmottuu kortissa K2, jonka käsinoja leikkautui
Aadan henkilöesittely K4 Kuvassa näkyvä Aada vastaa nimeä ja roolia K5, jossa Oskari on etualalla
Materiaalivalinnan vaihe K6 Kaksi vaihtoehtoa ja niiden vertailutilanne K7, joka näyttää valmiin tuolin

Taulukon oheen jäävät K2:n mahdollinen yksityiskohtakäyttö, K5:n yhteisesittely ja K7:n lopputuloskuva. Niitä ei merkitä julkaistaviksi vain siksi, että niille on keksitty mahdollinen myöhempi paikka. Sivun tämän version valinnat ovat neljä pääkuvaa, ja muut vaihtoehdot pysyvät erillään toteutettavasta kokonaisuudesta.

Anna toteuttajalle palaute siitä, mikä todella vaihtuu

Viimeisessä luonnoksessa toteuttaja on vahingossa käyttänyt etusivulla K1:n läheisempää versiota. Aada ei vastaa ”kuva näyttää taas väärältä”, vaan osoittaa oikean toimitetun vaihtoehdon ja muistuttaa näkyvästä erosta: otsikon viimeinen rivi osuu nyt tuoliin. Korjauksessa vaihdetaan tämä kuva, ei koko neljän kuvan sarjaa.

Samalla Aada huomaa, että K6:n kuvatekstiksi on jäänyt ensimmäinen asiakasta koskeva versio. Hän toimittaa korjatun tekstin kuvan yhteydessä. Kuva pysyy samana, koska ongelma ei ole siinä näkyvässä tilanteessa vaan sille annetussa kuvauksessa. Näin kaksi erilaista korjausta eivät sekoitu: ensimmäisessä vaihtuu kuvatiedoston valinta, toisessa kuvan rinnalla oleva lause.

Uudessa luonnoksessa otsikko jää seinäalueelle ja materiaalikuva kertoo vaihtoehdoista ilman keksittyä asiakastilannetta. Aada ja Oskari hyväksyvät nämä yhdistelmät nähtyään ne sivulla. Työ päättyy ratkaistuihin valintoihin: neljä tehtävää on täytetty, hylättyjen vaihtoehtojen syyt tunnetaan eikä kuvien tarvitse kertoa enempää kuin niissä todella näkyy.

Lue myös

Käytettyjen jääkiekkoluistinten huoltoa havainnollistavassa kuvassa mustat kuluneet luistimet ovat tiskillä kahden henkilön välissä.

Käytetyt jääkiekkoluistimet huoltoon: milloin pelkkä teroitus riittää?

Ostit käytetyt jääkiekkoluistimet yleisövuorolle, mutta kotona toisesta kuuluu pieni naksahdus. Teroituksen tilaaminen on nopeaa, mutta …