Ensimmäisestä asunnosta jää mieleen kaunis valo ja toinen tuntuu käytännölliseltä, mutta kotona on vaikea sanoa, kumpi sopisi paremmin omaan arkeen. Näyttömuistot koostuvat helposti eri asioista: yhdessä katsottiin parveketta, toisessa työhuonetta. Silloin vertailu ei koske samaa kysymystä.
Yksi tapa jäsentää kokemusta on kuljettaa sama tavallinen tilanne molempien asuntojen läpi. Missä kumpikin asukas olisi, mitä hän tekisi ja mitä tilaa siihen tarvittaisiin? Tarkoitus ei ole kokeilla kaikkea näytössä tai tehdä rakennuksesta omaa kuntoarviota. Tarkoitus on tunnistaa omaan käyttöön liittyvät oletukset ennen kuin niistä syntyy perusteettoman varmoja päätelmiä.
Kuvitteelliset aikuiset Paula ja Mikko vertaavat kahta asuntoa sovituilla yksityisnäytöillä välittäjän kanssa. Heidän arkensa ratkaiseva hetki on arkipäivisin kello 17–18: Paula tarvitsee paikan luottamukselliselle etäpuhelulle, ja Mikko haluaa samaan aikaan valmistaa ruokaa sekä liikkua kotona tavallisesti. Kumpikaan ei suostu ratkaisuksi toisen jatkuvaan hiljentymiseen tai poistumiseen asunnosta.
Tämä vertailu koskee vain omaa tilankäyttöä. Se ei korvaa asunnon asiakirjoihin, tekniseen kuntoon, talouteen tai muihin hankinnan edellytyksiin perehtymistä eikä johda ostosuositukseen. Paula ja Mikko voivat päätyä vain siihen, kumpaa asuntoa kannattaa selvittää lisää.
Valitse yksi arkihetki, joka todella toistuu
Paula kuvaa aluksi tarpeekseen rauhallisen työpisteen. Mikko toivoo toimivaa keittiötä. Molemmat toiveet voivat näyttää toteutuvan myyntikuvissa, mutta vasta yhtäaikainen käyttö paljastaa niiden välisen suhteen.
He tarkentavat tilanteen: Paula puhuu omassa työssään luottamuksellisista asioista, ja Mikko valmistaa ruokaa samaan aikaan. Puhelu ei ole pelkkä hiljainen sähköpostin lukeminen. Ruoanlaitto ei puolestaan tarkoita vain sitä, että Mikko istuisi keittiössä paikallaan odottamassa.
Vertailuun kirjataan siksi tarve erilliselle, suljettavalle huoneelle, jonka läpi ei kuljeta toiseen päivittäin tarvittavaan tilaan. Tämä on heidän tilankäyttöön liittyvä vähimmäistoiveensa, ei tekninen todistus puhelun yksityisyydestä. Suljettu ovi ei yksin osoita, etteikö puhe kuuluisi muualle.
Erota vähimmäistarve miellyttävästä lisästä
Paula ja Mikko kirjoittavat kaksi listaa. Vähimmäistarpeisiin tulee tämän arkihetken tilallinen erottaminen sekä mahdollisuus käyttää keittiötä ja kulkureittejä puhelun aikana. Mukaviin lisiin tulevat heille mieleinen valo, parvekkeen ilme ja valokuvissa houkutteleva avoin oleskelutila.
Listojen ero ei tarkoita, etteivät lisäominaisuudet olisi tärkeitä. Se tarkoittaa, ettei niitä lasketa samanlaisiksi pisteiksi kuin välttämätöntä toimintoa. Jos asunto saa viisi miellyttävää merkintää mutta ei ratkaise toistuvaa ristiriitaa, viisi ei kumoa yhtä olennaista puutetta.
He sopivat myös, mitä eivät pidä valmiina ratkaisuna. ”Teemme ehkä myöhemmin seinän” ei kuulu havaittuun pohjaratkaisuun. Mahdollisen muutoksen toteutettavuus, edellytykset ja vaikutukset vaatisivat oman selvityksensä. Sitä ei käytetä nykyisen asunnon käyttöedun perusteluna vain mielikuvan avulla.
Samoin ”Mikko voi käydä sillä aikaa ulkona” ei täytä yhteisesti sovittua tavoitetta. Se siirtäisi puhelun vaatiman järjestelyn hänen arkeensa. Ennen näyttöjä tehty linjaus auttaa huomaamaan tämän silloinkin, kun jompikumpi innostuu asunnon ulkonäöstä.
Anna kahdelle asunnolle sama kysymys
Asunto A:ssa on avoin keittiön ja olohuoneen yhdistelmä sekä makuuhuone. Myyntikuvissa ruokapöydälle on asetettu kannettava tietokone, joten tila näyttää tarjoavan työpisteen. Erillistä ylimääräistä työhuonetta ei ole. Paula ja Mikko eivät halua käyttää makuuhuonetta säännölliseen työpuheluun, joten se ei tässä heidän suunnitelmassaan ratkaise tarvetta.
Asunto B:ssä on keittiön, olohuoneen ja makuuhuoneen lisäksi erillinen pieni huone, johon tullaan eteiskäytävästä. Välittäjän esittelemä pohja ja näytössä havaittu kulku tukevat käsitystä, ettei huoneen kautta tarvitse kulkea parvekkeelle tai muuhun huoneeseen. Sen käyttämistä työhuoneena halutaan selvittää lisää.
Molemmille asunnoille esitetään sama kysymys: mitä tapahtuu kello 17–18, kun Paula puhuu ja Mikko laittaa ruokaa? A:ssa toiminnot sijoittuisivat heidän valitsemallaan tavalla samaan avoimeen tilaan. B:ssä ne voitaisiin sijoittaa eri huoneisiin, mutta puheluun tarvittava yksityisyys on vielä selvittämättä.
Sovi näytön havainnoinnista kunnioittavasti
Paula ja Mikko kertovat välittäjälle etukäteen, että he haluavat katsoa erityisesti huoneiden välisiä kulkuja ja mahdollista työpistettä. Näyttö on sovittu, eikä heidän tarvitse tehdä omaa käyttökoetta asunnon asukkaiden arjen keskellä ilman lupaa.
He kysyvät, mitä näytössä voidaan katsoa ja mitä mahdollisia mittauksia tai kuvia saa ottaa. He eivät avaa henkilökohtaisia säilytystiloja, siirrä asukkaiden tavaroita tai kuvaa ihmisiä. Jos joku kohta jää tavaroiden peittoon, se merkitään selvittämättä jääneeksi eikä oteta asiaksi tutkia omin päin.
Myöskään luottamuksellista oikeaa työpuhelua ei soiteta näytössä kokeeksi. Seurue keskustelee tilan käyttötarpeesta yleisellä tasolla. Ammattilaiselta voidaan myöhemmin selvittää, miten olennaista kysymystä arvioidaan asianmukaisesti, mutta tilankäytön hahmottaminen ei edellytä todellisten työasioiden esittämistä toisille.
Jos Paula haluaa näyttää omaa työpöytäänsä koskevat tiedot, mukaan riittää kalusteen mitat ja kuva ilman työaineistoa. Tavoitteena on ymmärtää tilan suhdetta heidän tavaroihinsa, ei antaa välittäjälle tietoa puheluiden sisällöstä.
Katso työpisteen kuvaa ilman kuvan valmista vastausta
A:n ruokapöytä näyttää myyntikuvassa rauhalliselta työpisteeltä. Näytössä Paula huomaa, että sama pöytä liittyy suoraan keittiön oleskelualueeseen. Kuvassa ei ollut ruoanlaittoa eikä toista ihmistä liikkumassa, joten siinä ei näkynyt heidän todellinen kysymyksensä.
Mikko pitää avoimen tilan tunnelmasta. Hän ehdottaa aluksi, että Paula voisi istua pöydän toisessa päässä. Paula huomauttaa, ettei paikan vaihtaminen saman tilan sisällä tuota heidän etsimäänsä erillistä huonetta. Ongelma ei ole vain pöydän koossa tai tuolin suunnassa.
He eivät päättele tämän perusteella, ettei A voisi toimia kenenkään kotina tai työtilana. Se ei vain vastaa heidän omaan yhtäaikaiseen käyttöönsä esitetyllä tavalla. Toisella ihmisellä työ voisi olla hiljaista ja tapahtua eri aikaan kuin keittiön käyttö.
A:n vahvuus säilyy muistiinpanossa: miellyttävä avoin oleskelu ja heidän makuunsa sopiva valo. Sen rinnalle kirjoitetaan ratkaisematon ydinkysymys. Vahvuuden tunnistaminen ei velvoita keksimään puutteeseen selitystä, jonka toimivuutta he eivät itse usko.
Käsittele suljettu huone mahdollisuutena, ei äänieristyslupauksena
B:n erillinen huone vaikuttaa ensisilmäyksellä vastaukselta. Paula voi kuvitella työpöytänsä sinne, ja Mikko pääsee keittiöön käymättä huoneen kautta. Tämä on tärkeä havaittu ero A:han verrattuna.
Silti oven olemassaolo ei osoita, miten puhe kuuluu huoneesta tai huoneeseen. He eivät kirjaa ”luottamukselliset puhelut onnistuvat”, vaan ”erillinen huone havaittu; puhelukäyttöön tarvittava yksityisyys selvittämättä”. Se on sekä myönteinen että rajattu merkintä.
Paula kysyy välittäjältä, mitä huoneen nykyisestä käytöstä tiedetään ja onko heidän kysymyksensä kannalta olennaista tietoa saatavilla. Jos vastaus kuvaa aiempaa asukkaan kokemusta, hän merkitsee sen kertomaksi tiedoksi, ei tekniseksi mittaukseksi tai takeeksi heidän omalle työlleen.
Paula selvittää myös omaan työhönsä liittyvät puhelukäytännöt niiden asianmukaisen vastuuhenkilön kanssa; välittäjältä ei pyydetä hyväksyntää työn luottamuksellisuuden vaatimuksille.

Laske pöydän leveys mutta jätä käyttötila avoimeksi
Paulan nykyinen työpöytä on 140 senttimetriä leveä. B:n huoneessa välittäjän luvalla tarkistettu yksi seinäosuus on tässä kuvitteellisessa esimerkissä 150 senttimetriä. Nimellinen erotus on kymmenen senttimetriä.
Tästä voidaan sanoa vain, että mainitut leveydet ovat 140 ja 150 senttimetriä. Se ei osoita pöydän toimivaa sijoittamista kokonaisuutena. Oven liike, mahdollinen patteri, istumiseen tarvittava tila ja muut sijoitukseen vaikuttavat seikat ovat vielä tarkistamatta. Luvut eivät ole kalustamisen yleinen mitoitusohje.
Mikko kirjoittaa ensin ”pöytä mahtuu”. Paula korjaa sen muotoon ”pöydän leveys pienempi kuin tarkistettu seinäosuus, muu käyttötila avoin”. Hän ei halua, että kymmenen senttimetrin laskennallinen erotus muuttuisi myöhemmin muistissa täydelliseksi kalustesuunnitelmaksi.
He eivät siirrä nykyisiä kalusteita kokeillakseen asiaa näytössä. Oma kalustetieto voi auttaa jatkokeskustelussa, mutta todellinen sijoitus arvioidaan kokonaisuutena asianmukaisesti. Myyntikuvan siro pöytä ei myöskään todista, että Paulan oma pöytä ja sen käyttö toimisivat samalla tavalla.
Seuraa kulkureittiä tavallisen tekemisen kautta
Mikko tarkastelee B:ssä sitä, miten hän liikkuisi keittiön, eteisen ja muun kodin välillä Paulan puhelun aikana. Hän ei mittaa asunnolle yleistä tehokkuutta vaan etsii juuri heidän toistuvan tilanteensa riippuvuuksia.
Pohjakuvassa työhuoneen ovi avautuu eteiskäytävään. Näytössä havaittu kulku vastaa tätä. Mikon keittiöön meneminen ei edellytä työhuoneen läpi kulkemista. Tämä voidaan kirjata havaituksi, vaikka puheen kuulumista ei ole selvitetty.
Säilytystilojen kohdalla tilanne on toinen. Ilmoituksessa mainitaan säilytystilaa, mutta heidän arjessaan tarvitaan paikkaa ulkovaatteille ja päivittäin käytettäville laukuille. Pelkkä kaappien lukumäärä ei kerro, mistä nämä tavarat haetaan tai joutuuko toinen hakemaan niitä työpuhelun aikana samasta huoneesta.
He kysyvät välittäjältä säilytystilojen sijainnista ja merkitsevät yksityisten suljettujen tilojen sisällön tarkistamatta jääneeksi. Tarkoitus ei ole arvioida nykyisten asukkaiden tavaramäärää. Tarkoitus on selvittää myöhemmin, onko omille tavaroille todellinen paikka niiden käyttöreitin yhteydessä.
Mikko konkretisoi kysymyksen omalla urheilulaukullaan. Hän tarvitsee sitä toisinaan juuri samaan aikaan kuin Paulan puhelu alkaa. Jos laukku päätyisi B:n työhuoneeseen, huoneen läpikulkureitin puuttuminen ei vielä estäisi toistuvaa tarvetta mennä sinne. Pohjaratkaisun etu ja heidän tavaroidensa käyttö olisivat kaksi eri asiaa.
Välittäjä kertoo eteisen yhteydessä olevasta säilytystilasta. Paula merkitsee tiedon kertomaksi, koska sen käyttöä heidän tavaroilleen ei ole selvitetty. He eivät avaa nykyisen asukkaan henkilökohtaista kaappia omatoimisesti tai päättele sen kapasiteettia oven leveydestä. Kysymys on nyt täsmällinen: voidaanko omien päivittäisten ulkovaatteiden ja laukkujen säilyttämisen mahdollisuus selvittää eteisen yhteydessä asianmukaisesti?
Älä laajenna yhtä valoisaa käyntiä koko viikoksi
A:n päivänvalo tekee Mikkoon vaikutuksen. B:n näyttö tapahtuu eri päivänä, joten valaistusolosuhteet eivät ole samat. Paula huomauttaa, ettei kahdesta erilaisesta näyttöhetkestä voi päätellä asuntojen koko vuorokauden valoisuutta tai viihtyisyyttä.
He merkitsevät havaintoihin käyntitilanteen: päiväkäynti ja se, mitä juuri silloin nähtiin tai kuultiin. Yhden rauhallisen hetken perusteella ei kirjoiteta ”aina hiljainen”. Vastaavasti yhdessä hetkessä kuuluva ääni ei yksin kerro koko viikon tavallisesta tilanteesta.
Koska heidän ydinkysymyksensä koskee arkipäivän loppupuolta, he kysyvät mahdollisuutta jatkoselvitykseen tähän käyttötilanteeseen liittyen. Mahdollisesta uudesta näytöstä sovitaan erikseen. Se ei ole lupaus siitä, että lyhyt uusi käynti todistaisi kaikki ilta- ja viikonloppuolosuhteet.
Käsittele parveketta omana tilanaan, älä varatyöhuoneena
A:n parveke on Paulasta miellyttävä. Mikko ehdottaa hetken, että puhelu voisi joskus tapahtua siellä. Paula erottaa satunnaisen mielikuvan siitä säännöllisestä arkitilanteesta, jota he ovat vertaamassa.
He eivät laske parveketta ympärivuotiseksi työhuoneeksi tai puhelun yksityisyyden ratkaisuksi. Näytössä nähty tila ja sen kulloinenkin olosuhde eivät osoita tällaista käyttöä. Mahdolliset käyttöön vaikuttavat ominaisuudet ja rajoitukset pitäisi selvittää erikseen, eikä niitä päätellä sisustuksesta tai valokuvasta.
Parveke saa siis jäädä A:n mukavaksi lisäominaisuudeksi. Sen arvoa ei tarvitse vähätellä, jotta se voidaan pitää erillään vähimmäistarpeesta. Paula voi pitää siitä ja silti todeta, ettei heidän puhelun ja ruoanlaiton ristiriitansa ratkea.
Kirjoittakaa omat havainnot ennen yhteistä keskustelua
Näyttöjen jälkeen Paula ja Mikko tekevät ensin lyhyet muistiinpanot erikseen. Molemmat vastaavat samaan kysymykseen: mitä tapahtuu heidän yhteisessä kello 17–18 tilanteessaan? Näin toisen innostus ei heti määrää, mitä toinen muistaa.
Mikko kirjoittaa A:sta ”avoin ja miellyttävä, keittiö tuntui sopivalta”. Paula kirjoittaa ”puhelulle ei erillistä paikkaa valitussa suunnitelmassa”. B:stä Mikko merkitsee ”työhuone sivussa omasta keittiöreitistä”. Paula kirjoittaa ”mahdollinen erillinen huone, mutta yksityisyys ja pöydän käyttötila epäselviä”.
Kun he vertaavat muistiinpanoja, he huomaavat, etteivät havainnot varsinaisesti ole ristiriidassa. A voi olla miellyttävä ja silti olla ratkaisematta yhteistä ydinkysymystä. B voi tarjota paremman tilallisen lähtökohdan ja silti vaatia tärkeitä lisäselvityksiä.
Mikko ei joudu luopumaan omasta kokemuksestaan A:n tunnelmasta. Paula ei joudu esittämään B:tä täydellisenä puolustaakseen erillisen huoneen tarvetta. Yhteinen päätös syntyy eri tietojen järjestämisestä, ei siitä, että toisen pitää vaihtaa oma havaintonsa toisen mielipiteeksi.

Merkitse havaittu, kerrottu ja tarkistamatta jäänyt erikseen
Seuraava taulukko kokoaa tämän kuvitteellisen vertailun ensimmäisten näyttöjen tilanteen, ennen eteishyllyn jatkoselvitystä ja vierashuonetoiveen rajaamista. Se ei ole asunnon kuntotarkastuslista eikä ostamisen kokonaisarvio.
| Kysymys | A | B | Tiedon luonne |
|---|---|---|---|
| Missä Paula puhuisi valitulla kalusteratkaisulla? | Ruokapöydällä avoimessa keittiö-olohuoneessa | Erillisessä huoneessa, jos sen soveltuvuus varmistuu | Pohjasta ja näytöstä havaittu tilallinen ero |
| Kulkeeko Mikon keittiöreitti työhuoneen läpi? | Erillistä työhuonetta ei ole | Ei havaitun pohjan ja kulun mukaan | Havaittu reitti, ei ääniarvio |
| Onnistuuko luottamuksellinen puhelu? | Yhteinen avoin tila ei vastaa sovittua erillisen huoneen tarvetta | Ei vielä selvitetty | Ei teknistä yksityisyyslupausta kummastakaan |
| Sopiiko oma pöytä käyttöön? | Ruokapöytä ei ole heidän pysyvä työpöytäratkaisunsa | Leveydet 140 cm ja 150 cm tiedossa, muu käyttötila avoin | Rajattu mittahavainto |
| Miten huonetta on aiemmin käytetty? | Ei ratkaise heidän samaan aikaan tapahtuvaa käyttöään | Välittäjän mukaan satunnaisena työtilana | Välittäjän kertoma tieto, ei soveltuvuuden todistus |
| Miten ilta ja viikonloppu vaikuttavat kokemukseen? | Ei selvitetty | Ei selvitetty | Päivänäyttö ei vastaa koko kysymykseen |
Lähetettävä kysymys alkaa omasta tilanteesta
Ensimmäisten näyttöjen jälkeen Paula ja Mikko luonnostelivat välittäjälle seuraavan kysymyksen. Se toimi seuraavassa kuvatun jatkonäytön lähtökohtana, ei teknisen soveltuvuuden ratkaisuna. Heidän viestinsä kuuluu: ”Arjessamme toinen tekee säännöllisesti luottamuksellisen etäpuhelun samalla, kun toinen käyttää keittiötä ja liikkuu kotona. B:n erillinen huone vaikuttaa pohjaltaan mahdolliselta, koska sen läpi ei kuljeta muualle.
Haluaisimme täsmentää huoneesta saatavilla olevia tietoja ja sitä, mitä jatkoselvityksiä tarvitaan käyttötarpeemme arvioimiseen. Suljettu ovi tai aiempi satunnainen työskentely eivät vielä ratkaise puhelun yksityisyyttä. Lisäksi oman 140 senttimetrin pöytämme sijoituksen muu käyttötila on tarkistamatta, vaikka yksi seinäosuus oli 150 senttimetriä.
Voimmeko sopia asianmukaisen tavan selvittää nämä kohdat ilman nykyisten asukkaiden tavaroiden käsittelyä tai yksityisyyden häiritsemistä?”
Kysymys ei pyydä välittäjää vakuuttamaan, että asunto sopii varmasti kaikkeen. Se kertoo, mikä tiedossa on, mikä on oma tarve ja mikä vielä puuttuu. Viesti kuuluu kokonaan kuvitteelliseen tapaukseen, ei yhteydenottoon oikeaan kohteeseen.
Ratkaise laukun paikka ennen kuin suljet reittikysymyksen
Paula ja Mikko pyytävät B:n jatkonäyttöä varten lupaa tutustua eteissä mainittuun säilytystilaan. Tässä kuvitteellisessa tapauksessa omistaja järjestää yhden nimetyn hyllyvälin tyhjäksi ja antaa luvan katsoa sitä. He eivät siirrä nykyisen asukkaan tavaroita tai avaa muita kaappeja. Aiempi yleinen maininta eteissäilytyksestä muuttuu rajatuksi havainnoksi juuri tästä yhdestä kohdasta.
Mikko on ottanut luvalla mukaansa oman tyhjän urheilulaukkunsa. Hän toteaa sen mahtuvan kyseiseen hyllyväliin siinä muodossa, jossa hän säilyttäisi sitä kotona. Tämä ratkaisee yhden esineen paikan, ei koko kotitalouden säilytystä. Laukun viereen ei tässä mahdu heidän toinen suuri kassinsa, joten ensimmäinen ajatus molempien yhteisestä laukkupaikasta hylätään.
Paula tarvitsee omaa isoa kassiaan vain satunnaisiin viikonloppumenoihin. Hän ehdottaa sille paikkaa heidän makuuhuoneessaan oman nykyisen säilytyskalusteensa yhteydessä. Tätä kalusteen sijoitusta he eivät väitä vielä selvittäneensä B:ssä. Sen sijaan he ratkaisevat käytön periaatteen: päivittäin puhelun aikana tarvittavaa laukkua ei sijoiteta työhuoneeseen eikä harvemmin käytettävä kassi vie ainoaa nyt tarkistettua eteispaikkaa. Paulan muun säilytyksen arvio jää erilliseksi jatkokysymykseksi.
Mikko huomaa, että pelkkä laukun paikka ei vielä kata hänen lähtöään. Hän hakisi myös kuulokkeensa, jotka ovat nykykodissa kannettavan tietokoneen vieressä. Jos kaikki tietokoneen lähellä nyt olevat tavarat siirrettäisiin B:n työhuoneeseen, sama sisäänmenotarve palaisi pienemmän esineen kautta. Hän päättää säilyttää omat lähtöön tarvitsemansa kuulokkeet urheilulaukun omassa taskussa, kuten hän muutenkin tekee matkoilla. Ratkaisu ei vaadi Paulalta päivittäistä muistuttamista tai tavaroiden tuomista kesken puhelun.
He käyvät tämän jälkeen paperilla läpi yhden lähtöketjun. Mikko valmistaa ruoan keittiössä, hakee laukun eteisestä ja lähtee ulko-ovesta. Paula aloittaa puhelunsa erillisessä huoneessa eikä osallistu Mikon tavaroiden etsimiseen. Reittiä ei esitetä asunnossa toteutettuna käyttö- tai äänikokeena; sen kulkuyhteydet on nähty, ja tavaroiden paikoista on nyt tehty heidän oma täsmällinen päätöksensä.
| Arjen kohta | Ensimmäinen ajatus | Korjattu oma suunnitelma |
|---|---|---|
| Urheilulaukku | Työhuoneeseen muun tavaran joukkoon | Yksi tarkistettu eteisen hyllyväli |
| Lähtöön tarvittavat kuulokkeet | Tietokoneen viereen työhuoneeseen | Mikon oman laukun taskuun |
| Harvemmin käytettävä suuri kassi | Samaan eteisen kohtaan | Ei mahdu samaan kohtaan; toinen säilytyspaikka selvitetään erikseen |
| Laukun hakeminen puhelun aikana | Sisään työhuoneeseen | Eteisessä, ilman Paulan apua |
Heille tärkeä muutos ei ole uusi kaappien määrä vaan yhden arkisen keskeytyksen poistuminen omasta suunnitelmasta. Eteinen ei silti muutu rajattomaksi varastoksi. Hyllyväli on varattu yhdelle nimetylle laukulle, ja muiden tavaroiden paikat täytyy edelleen sovittaa kokonaisuuteen. Välittäjän mainitsema säilytys ei enää yksin kanna päätelmää, vaan sen rinnalla on nähty kohta ja rajattu oma kokeilu luvalla.
Päätä, saako työhuone samalla olla vierashuone
Jatkonäytön jälkeen Mikko ottaa esiin toisen toiveensa: pieneen huoneeseen olisi mukava sijoittaa myös vierasvuode. Paula huomaa, että he ovat keskustelleet samasta huoneesta kahdella eri kalusteoletuksella. Hänen mielikuvassaan siellä on pysyvä työpöytä ja tuoli. Mikon mielikuvassa huone on suureksi osaksi vapaa yöpymistä varten.
He eivät ratkaise asiaa lisäämällä myyntikuvan päälle sekä pöytää että vuodetta ja olettamalla kaiken mahtuvan. He päättävät, että B:tä selvitetään ensisijaisesti pysyvän työhuoneen vaihtoehtona. Vierasvuoteelle ei tässä vaiheessa luvata paikkaa. Jos sen mahdollisuutta myöhemmin halutaan tutkia, se ei saa perustua työpöydän siirtämiseen pois joka kerta tai Paulan säännöllisen puhelupaikan katoamiseen.
Mikko hyväksyy tämän vaihtokaupan, koska oma keittiön käyttö ja lähteminen voivat säilyä tavallisina. Paula puolestaan hyväksyy, ettei B:n erillinen huone vielä ratkaise kaikkia hänen työskentelynsä ehtoja. He ovat sopineet tilan ensisijaisesta käytöstä, eivät todistaneet sen teknistä sopivuutta. Vierashuoneen toive jää tietoisesti toissijaiseksi sen sijaan, että sama neliömäärä laskettaisiin kahteen yhtä aikaa luvattuun tarkoitukseen.
Tämä päätös tarkentaa myös pöytäkysymystä. He jatkavat oman 140 senttimetrin pöydän kokonaisen käyttötilan selvittämistä, eivät vaihda sitä huomaamatta myyntikuvan pienempään pöytään. Jos oma kalustus ei lopulta toimi, seuraava valinta on kalusteen vaihtamisen arviointi tai B:stä luopuminen. Vierasvuoteesta luopuminen ei itsessään todista pöydän mahtuvan. Sen hyöty on poistaa yksi ristiriitainen tavoite jatkoselvityksestä.
Jatkoselvitykseen valitseminen ei ole asunnon hyväksyminen
Paula ja Mikko päättävät jatkaa B:n selvittämistä. Heidän perusteensa on erillinen huone ja havaittu kulkureitti, joka eivät vaadi Mikon poistumista kodista puhelun ajaksi. Päätös ei perustu oletukseen äänieristyksestä, täydellisestä kalustettavuudesta tai muista tutkimatta olevista ominaisuuksista.
A jää tässä vertailussa sivuun, koska heidän hyväksymässään nykyisessä käyttösuunnitelmassa puhelu ja ruoanlaitto olisivat samassa avoimessa tilassa. Jos he joskus harkitsisivat A:ta uudelleen, tarvittaisiin aito vaihtoehtoinen ratkaisu, jonka he molemmat hyväksyvät ja jonka edellytykset selvitetään. Pelkkä lupaus myöhemmästä seinästä ei riitä.
KKV:n käytetyn asunnon ostamista koskevassa ohjeessa korostetaan asuntoon ja asiakirjoihin huolellisesti tutustumista ennen tarjousta ja neuvotaan pyytämään yksityisesittelyä kiinnostavaan kohteeseen. Tämä arkitilanteen vertailu on vain yksi oman käyttötarpeen jäsentämisen tapa, ei koko perehtymisen korvike.
B:n jatkoselvitykset voivat vielä johtaa siihen, ettei sekään sovi heille. Silti vertailu on ollut hyödyllinen: he tietävät tarkemmin, mitä etsivät ja mistä puuttuu tietoa. He eivät ole vaihtaneet kaunista ensivaikutelmaa perusteettomaan varmuuteen toisesta asunnosta.
Taukopaikat